20 vuotta sitten silloinen seurakaveri, sveitsiläinen maajoukkuesuunnistaja Babtiste Rollier esitti Jukolaa edeltävässä VeVe:n joukkuepalaverissa tärkeän kysymyksen: How do you orienteer here? Vaikka kysymys silloin hieman huvitti, on se kestänyt aikaa ja edelleen relevantti kaikille Jukolaan ja Venloihin osallistuville suunnistajille. Pureudutaan siis seuraavaksi siihen, mitä Kotka-Jukola tulee tarjoamaan, ja kuinka Kymin lentokentän lähimaastoissa kannattaa suunnistaa.
1. Kompassi
Kompassin käyttö tulee olemaan ensiarvoisen tärkeää tämän vuoden kilpailussa. Lentokenttää ympäröi myös laaja tasainen alue, ja kilpailualueen laakeat kalliorinteet ovat omiaan samaistusvirheille. Ilman kompassia on helppo kääntyä rastivälillä väärään suuntaan, ja selkeiden mäkialueiden puuttuessa virhettä ei olekaan niin helppo korjata. Siispä kompassi haltuun!
2. Näkyväisyyden vaihtelu
Parhaiden kymenlaaksolaismaastojen tapaan näkyväisyys vaihtelee juostavuuden säilyessä enimmäkseen hyvänä. Toisinaan siis myös valkoinen metsä on näkyvyydeltään rajoittunutta, jolloin on tärkeää suunnistaa rastipisteelle asti – rastiympyrään löytäminen ei monessakaan paikkaa vielä riitä. Erityisesti tämä korostuu Jukolan yössä.
3. Maaston juostavuus
Ihanneajat sen jo kertovat, korkeuserot ovat maltilliset ja maasto kovapohjaisena nopea. Hyvä suunnistaja pystyy pitämään täyttä vauhtia kilpailussa suorituksen alusta loppuun. Täyttä lentokenttää kilpailumaasto ei kuitenkaan ole. Ajoittain kivikkoinen maapohja sekä osan soista ja tasaisista alueista korkea aluskasvillisuus haastavat maastoaskelta.
4. Selkeä kartta
Kilpailukartta on 2,5 m käyrävälillä tehty selkeälukuinen kartta. Janne Weckmanin kartoille tyypillisesti se mikä kartassa näkyy, löytyy myös maastosta, turhaa piperrystä ei kartasta löydy. Löytyy maastosta kuitenkin muutama pienipiirteinenkin kalliomäki, joissa kartoittajan taitoja on vähän haastettu – näissä kohdin kannattaa juoksuvauhdin säätelyä harkita.
5. Aina suoraan – vai sittenkin ei?
Nopea suhteellisen pienten korkeuserojen maasto houkuttelee ajatukseen, että suora valinta on aina nopein. No onko näin? Reitinvalintaakin olemme kyllä Venlojen ratamestari Janne Niskasen kanssa pyrkineet kilpailijoille tarjoamaan, ja maasto on myös siihen tarjonnut oivia elementtejä: kulku-uria, kierrettäviä kohteita, pari terävää mäkeä sekä vaihtelevaa kulkukelpoisuutta. Suora valinta on aina lyhin, mutta jääköön nopeus kilpailijoiden pähkittäväksi.
6. Rapakivimaasto
Kymenlaaksossa kun ollaan, löytyy maastosta paljon kiviä – ja rapakiviä. Rapakivi on paikallinen erikoisuus: nimensä mukaisesti kivi, joka rapautuu hiljalleen soraksi. Monesti rapakivet näyttävät toiselta puolen kiveltä, toiselta puolen kumpareelta, riippuen rapautumisen vaiheesta. Kannattaa kurkata toiseltakin puolelta, mikäli rasti rapakivessä sijaitsee.
Sopivasti vauhtia ja haastetta
Kaiken kaikkiaan sopivasti taidollista haastetta ja kovavauhtista menoa on tiedossa. Kotka-Jukolan maasto palkitsee suunnistajan, joka pitää kompassin suunnan hallussa, uskaltaa tehdä omat reitinvalintansa ja lukee karttaa tarkasti loppuun asti.
Tervetuloa kokemaan Kymin lentokentän maastot ja testaamaan suunnistustaitosi Kotka-Jukolassa!