Suunnistus viitoitti Einari Heinaron tien ammattiinPaikkatietotohtori etsii kuolleita puita satelliittikuvilta. Helsingin Suunnistajilla ja kokeneella suunnistajalla on Kotka-Jukolassa vain yksi tavoite: ”Jonkun on kammettava se yksi ruotsalaisseura kärjestä.”
Huippusuunnistaja Einari Heinaro,34, seikkailee työssään metsäisen paikkatiedon syövereissä.
– Olen geoinformatiikan diplomi-insinööri. Tein väitöskirjan liittyen laserkeilaukseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien ominaisuuksien kartoituksesta, Heinaro kertoo.
Vuosi sitten Heinaro hyppäsi yliopistotutkijan pallilta startup-firman asiantuntijatiimiin. Huippusuunnistuksen ja vaativan työuran yhdistäminen ei ole helppoa.
– Tutkijana oli helpompaa, mutta yrityksessä päivät venyvät. Myös stressi ja paineet ovat kovempia. Mutta sama se on muillakin. Harvoille suunnistus on ammatti, Heinaro sanoo.
Suunnistus ohjasi Heinaron aikanaan työuralle.- Ymmärrys kartoista auttoi opiskelupaikan valinnassa, Aalto-yliopiston kasvatti kertoo.Päätuotteena KOKO Forest tuottaa tarkoista satelliittikuvista karttoja metsien kuolleista puista, mutta yrityksellä on muitakin innovaatioita.
– Muun muassa haapojen tunnistamisen kautta on mahdollista ennustaa metsäluonnon monimuotoisuutta, Heinaro uskoo.
Suunnistuskouluun jo kuusivuotiaana
Suunnistuskipinän 34-vuotias Heinaro sai lähes sananmukaisesti äidinmaidossaan.- Äitini suunnisti ja aloitin suunnistuskoulussa kuusivuotiaana. Uinti pysyi toisena lajina 14-15-vuotiaaksi asti. Junnusarjojen menestyksen myötä päädyin suunnistuksessa kilpauralle, Heinaro kertoo.Henkilökohtaisen uran tähänastinen huippu osui 2010-luvun lopulle. Ansioluettelossa on muun muassa pitkien matkojen MM-kisaedustus ja menestystä kansallisella huipputasolla.
– Menestys ruokki jatkamaan, vaikka en pääsarjassa (H21) ihan maajoukkueeseen olekaan yltänyt, kylläkin kynnykselle, Heinaro sanoo.
Tavoitteet ovat edelleen korkealla, vaikka Heinaron olisi mahdollista siirtyä tänä vuonna veteraanisarjaan (H35). Se ei ole vielä ajankohtaista.
– Ehkä parhaat vuodet ovat takana, mutta olen päättänyt, etten ainakaan tänä vuonna yhtään veteraanisarjan kisaa juokse, Heinaro sanoo.
Vanha äijä haluaa takaisin
Heinaron seura Helsingin Suunnistajat on Jukolan historian menestynein joukkue kahdeksalla voitollaan. Viimeinen voitto on yli 50 vuoden takaa (1970). Tällä vuosikymmenellä HS on ollut taas paras suomalainen seura sijoittumalla kolmanneksi kolme kertaa.Ajatukset Kotka-Jukolan osalta ovat HS:n piirissä kristallinkirkkaat.
– Jonkun on kammettava se yksi ruotsalaisseura kärjestä, Heinaro sanoo ja viittaa kuusi viimeistä Jukolaa voittaneeseen Stora Tunaan.
Heinaro on kuulunut HS:n ykkösjoukkueeseen lähes joka kerta viimeisen 15 vuoden aikana ja haluaa ehdottomasti olla yksi Stora Tunan voittajista.
– Kerran olin kipeä ja viime vuonna nuoremmat meni ohi. Se on varma, että tämä sisuuntunut vanha äijä haluaa palata takaisin, Heinaro sanoo.
Vanhat kartat kaivettu esille
Kilpailu ykkösjoukkueeseen on kovaa. Valmennusryhmä aloitti valmistautuminen Kotka-Jukolaan heti kauden päätyttyä tai oikeastaan jo aikaisemmin kesällä heti Mikkeli-Jukolan jälkeen.
– vanhat kartat kaivettiin esiin ja kävimme Viestiliigan esi-jukolana toimineessa osakilpailussa, Heinaro toteaa.
Uravuosien myötä Heinaron kiinnostus on ohjautunut aina selvemmin viestijoukkueeseen.
– On hienoa valmistautua kisaan samanhenkisten kavereiden kanssa. Sekä onnistumiset että epäonnistumiset antavat lisäbuustia, Heinaro kuvailee.
HS:n valmennusryhmä kokoontuu talvella viisi kertaa viikossa valmentaja Henrik Talan johdolla, mutta valmistautuminen on yhdessä tekemistä.
– Teemme paljon yhdessä fysiikkaa ja viikonloppuna pitkää lenkkiä ja suunnistusharjoituksia. Yksi urheilijoista kantaa viikoittain kalenterivastuun.
HS:lla on riveissään kaksi vahvistusta ulkomailta: ranskalainen Mathieu Perrin ja itävaltalainen Mathias Peter. Joukkue Jukolaan valitaan kevään näyttökisojen perusteella. Niistä tärkein on Tiomila-viesti Ruotsissa.
– Uskon, että olen vahvimmillani Jukolaan pimeän osuuden juoksijaksi.
Jukolan yö on aina juhlahetki
Jukolan yö on kaikkien suunnistajien kesän juhlahetki tasosta ja menestyksestä riippumatta.
– Tunnelma ja lähdön hetki, jos pääsee vielä ykkösjoukkueessa juoksemaan, on vuoden jännittävimpiä hetkiä, Heinaro sanoo.
Onnistuminen nostaa kokemuksen uudelle tasolle.
– Meillä oli Porvoossa 2023 kivenkova joukkue minun takana. Tuomas Heikkiä avasi vain10 sekuntia kärjestä. Kun toin itse kärkiporukassa viestiä vaihtoon, helpotus oli valtava.
Kotkassa odottaa kuivahko kangasmaasto, joka tarjoaa suunnistajille nopeakulkuista, mutta lähes päinvastaista maastoa kuin Mikkelissä, mutta taas omat haasteensa.
– Kotkassa on tyhjiä alueita, jossa kartalla ei ole paljon mitään. Yöllä on pakko kaivaa kompassi esiin.
Se sopii Heinarolle, joka on vahvimmillaan yöosuuksilla. Heinaro uskoo, että HS:n taso riittää voittotaisteluun.
– Kun kaikki yltävät omalle tasolleen, meillä on mahdollisuudet. Ylisuoritusta ei tarvita. Metsään jää aina sekunteja, mutta suuret virheet tulee välttää.
Einari Heinaro haastaa Elämää Jukolan metsissä -juttusarjan seuraavalle osuudelle Samuel Heinosen , joka pyörittää Metsänterä-yritystä Jyväskylässä.
Kirjoittaja: Jorma Jyrkilä
Artikkelikuva: SSL/Juho-Veikko Hytönen