Eksyksissä jo lähdössä -joukkueella on vaikeuksia löytää jo Kotka-Jukolan Venlojen viestin lähtöpaikalle.
Joukkueen aloitusosuutta juoksevalla Heli Laurbärillä, 56, on vatsa sekaisin. Kakkososuutta juokseva, hänen sisarensa Nina Laurbär, 54, ei ole vielä edes kilpailualueella, vaan kysyy puhelimen välityksellä reittiä Kymin lentokentän parkkipaikalle. Kolmannen osuuden Heli Rajamäki, 53, vetää villasukkia jalkaansa, ja ankkuri, Heli Laurbärin tytär Mila Kivimaa, 26, on ruvennut kiroilemaan.
Heli Laurbär ja Heli Rajamäki ovat tulleet Kotka-Jukolaan Kouvolasta, Nina Laurbär Pyhtäältä ja Mila Kivimaa Järvenpäästä.
Heli Laurbär on valmistautunut suunnistukseen laittamalla oikeaan silmäänsä kauas näkevän ja vasempaan silmäänsä lähelle näkevän piilolinssin. Kompassin päälle taas on asennettu suurennuslasi.
– Tämä on niin hermostuttavaa, että en pysy paikoillani, hän sanoo ja alkaa säntäillä parkkialueella autojen välissä edestakaisin.
Kartta väärin päin
Kouvolalais-pyhtääläis-järvenpääläisjoukkue on asettanut tavoitteekseen, että jokainen joukkueen jäsen saa juostua radan läpi.
– Onneksi voi aina seurata kanssakilpailijoita, jos vain saa säilytettyä näköetäisyyden, Heli Laurbär sanoo.
Hän on kuitenkin osallistunut aiemmin jo viidesti Venlojen viestiin. Heli Rajamäellä niitä on juostuna peräti kahdeksan ja Nina Laurbärilläkin muutama. Mila Kivimaa juoksee Kotkassa ensimmäisen Venlojen viestinsä.
– Olin harjoittelemassa iltarastikilpailuissa ja luin vahingossa karttaa väärin päin, hän kertoo.
Korkeuseroja ja ryteikköjä
Vajaa tunti ennen lähtöä taivaalta alkaa vihmoa vettä. Heli Laurbär kertoo, että yleensä hän pysyttelee sadekeleillä visusti sisätiloissa. Sateen lisäksi hän on huolissaan suunnistustaidostaan ja juoksukunnostaan.
– Jumpassa olen käynyt säännöllisesti, mutta siitä ei taida olla metsässä apua, hän sanoo.
– Onkohan siellä liukasta ja ryteikköjä? Korkeuseroistakaan ei olisi niin väliksi.
Eksyttiin jo lähdössä -joukkueen toinen juoksija Nina Laurbär pääsee vihdoin ja viimein paikalle. Hän on autosta ulos ponnahdettuaan heti tarmoa täynnä. Nina Laurbär sanoo, että hänen sisarellaan on gasellin jalat, joilla hän pysyy pyrähtämään heti kärkeen.
– Lähtö takimmaisista riveistä numerolla 1482 on vain hidaste. Teemme parhaamme. Se joko riittää tai sitten ei, Nina Laubär sanoo.
Paras osuus
Heli Laurbär suunnistaa Venlojen viestin ensimmäisen osuuden ajassa kaksi tuntia, yksi minuutti ja yhdeksän sekuntia. Eksyttiin jo lähdössä -joukkueen sijoitus on ensimmäisessä vaihdossa 1323.
Uupunut ja sateen pieksemä Heli Laurbär kertoo, että maastossa suunnistajista muodostui pitkiä letkoja ja juoksu vaihtui kävelyksi.
– Ohituksiin ei oikein löytynyt mahdollisuuksia. Tosin niille riitti tilaa, jotka juoksivat minusta ohi.
Vaihtoon saapunutta äitiään hoivannut Mila Kivimaa odottaa jo miltei järkyttyneenä tulevaa ankkuriosuuttaan.
– Onhan tämä ihan kauheaa, mutta myös kauhean ihanaa, hän toteaa.
Heli Rajamäki taas odottaa sitä hetkeä, kun hän alkaa viestin kolmatta osuutta juostessaan kuulla maalialueen kuulutuksia.
– Se on merkki siitä, että koettelemus on ohi ja minä olen selvinnyt siitä.
Jo ennen omien osuuksiensa alkua Rajamäki ja Kivimaa suunnittelevat jo tulevan talven harjoituksia, että he ovat ensi vuonna Sotkamon Venlojen viestissä entistä paremmassa kunnossa.
Heli Laurbär lähtee puolestaan saunaan.
– Se on tämän viestin ehdottomasti paras osuus.
Teksti ja kuvat: Ville Vanhala
