Sanotaan, että pannu porisee milloin mistäkin syystä. Kotka-Jukolassa se porisee useita viikkoja yhteen menoon — rakentajien ensimmäisestä aamusta purkuryhmän viimeiseen iltapäivään. Kilpailuviikonloppu kokoaa kentälle enemmän ihmisiä kuin moneen suomalaiseen kaupunkiin mahtuu. Jokaisella on oma syynsä nauttia kahvia – ja useimmilla niitä syitä mahtuu vuorokauteen monta.
Vastavalmistettu kahvi
Kaksi viikkoa ennen kisaa kentällä käy etelätuuli. Metsän rajalta nousee kuusten pihkan tuoksu yhdessä kuivahkon mullan kanssa. Ensimmäiset rakentajat kävelevät paikalle tarkistuslistat kädessä. Joku on käynyt talkoolaisten ravintolassa ja tuonut sieltä tuoreet vastavalmistetut kahvit termoskannuilla työpisteelle. Kahvikupit pinotaan aitojen puutavarapinojen päälle, ja kaadettu kahvi höyryää kupissa kutsuvasti raikkaassa aamusäässä. Hiljaisuus ja luonnon äänet rauhoittavat hetken, ja hanke voi alkaa: satoja metrejä aitaa, kymmeniä telttoja, kaksi kilometriä LED-nauhaa yöksi.
Päivät kuluvat kuin siivillä rakentaessa jotain suurta. Puolustusvoimat saapuu kalustoineen avuksi, ICT-tiimi vetää piuhoja maastoon, ratamestarit viimeistelevät juomapaikat ja rastipukit. Kisakeskus valmistuu sektori kerrallaan, ja sidosryhmien määrä kasvaa kisaviikonloppua kohden räjähdysmäisesti.
Tuoksu on syvä ja suklainen
Talkoolaisten ravintolassa on kova kuhina. Kolmesataa vapaaehtoista on ottanut vastuulleen viikonlopun ruoka-annokset ja sen, että pannut porisevat tauotta kisakeskuksessa. Kahvia pannuun, kahvia kannuun, kahvia ulos — kehä ei katkea aamusta iltaan, illasta yöhön, yöstä aamuun. Jokainen kuppi on vastavalmistettua. Tuoksu on syvä ja suklainen, täyteläinen ja pehmeä. Tummapaahtoinen kahvi sellaisena kuin sen on tehnyt ruotsalainen perhepaahtimo jo vuodesta 1906.
Hellepäivinä kahvipisteiden rinnalle saapuu Löfbergsin oma kahvikärry tuoksuvana ja luukut avoimina auttamaan. Kuuman kahvin lisäksi tarjoillaan myös kylmiä Cold Brew -kahvijuomia. Jono venyy kahvikärryn luukulle kahdenkymmenen metrin mittaiseksi. Nuoremmat innostuvat kylmäkahveista erilaisine makusiirappeineen, aikuiset tilaavat kuumia vanhasta tottumuksesta.
Lähtölaukaus kajahtaa
Kilpailupäivän aamu nousee lämpimäksi. Raikas aamukaste on vaihtunut helteeksi. Metsän reunassa jänis pinkaisee pensaan taakse, kun lämmittelijä juoksee ohitse, ja palokärjen nakutus kuuluu kauempaa. Liikennevalvojat — paikallisia Kotkasta ja Haminasta — opastavat autoja lentokentälle parkkiin. Ensiapuvaliokunta viimeistelee kenttäsairaalansa: helle tuo nestehukkaa ja louhikko nuljahtaneita nilkkoja.
Yritysjoukkueiden autoja valuu sisään portista. Insinöörit, projektipäälliköt, myyntipäälliköt ja eri alojen opiskelijat — osallistujat, joiden arki kuluu monesti näyttöjen edessä — ovat nyt kaksi päivää rentoutumassa. Aamun jännitys on perhosina vatsassa jo ennen kisakeskukseen saapumista. Joku autossa muistaa kysyä, kun työviikolla ei ehtinyt selvittää, miten se kompassi taas toimikaan. Perille saavuttuaan porukka käy kahvilla ja hengähtää hetken. Venlojen viestin lähtö pitää kuitenkin nähdä ensin.
Lähtölaukaus kajahtaa ilmaan. Tanner tömisee alla, pölypilvi nousee paikoittain juoksijoiden silmiin. Tuhansien joukot lähtevät metsien suuntaan, ja katsojat reunustavat puomia — toimittajat kameroineen, Haminasta tulleet tukijoukot, ruotsalaisten sukulaiset lippu kädessä.
Metsässä suunnistus alkaa vasta K-pisteen jälkeen. Ensimmäiset metrit ovat yhteisletkaa, jossa pöly pöllyää niin, ettei kartan lukeminen onnistu. Kun letka purkautuu, silmä tavoittaa ensimmäisen rastin, ja perhoset lentävät vatsassa kovempaa kuin koskaan. Joka askeleen alla sammal pehmenee, männynpihkan tuoksu sekoittuu omaan hikeen. Ankkurit eivät vielä juokse; heidän teltoillaan on hiljaista, kun he kuuntelevat ja katsovat lähetystä puhelimesta.
Otsalamppujen meri
Aurinko laskee hitaasti oranssein kaitalein, ja kesäyön valo muuttuu siniseksi ja kultaiseksi yhtä aikaa. Jukolan viestin lähtölaukaus ammutaan hieman myöhemmin illalla. Otsalamppujen valomeri syttyy muutamassa sekunnissa, ja koko kenttä loistaa tuhansista pienistä liikkuvista lampuista. Metsän keskelle kantautuu ainoastaan kannustuksen kaikuja.
Valojuovat katoavat metsän turvaan. Kisakeskukseen jää hiljainen tunnelma. Suurten screenien edessä istuu satoja ihmisiä yhdessä; he katsovat GPS-seurannan liikkuvia eri värisiä pisteitä kartalla. Nuoria tyttöjä Pohjanmaalta, joiden isät ovat metsässä, on päättänyt valvoa aamuun. He nukahtavat vierekkäin penkille joskus yön keskellä saamatta tietää milloin.
Talkoolaisten ravintolassa alkaa yövuoro. Ovelle kävelee valokuvaaja järjestelmäkameransa kanssa, silmät punaisena valvomisesta, kameran akku lopussa kolmatta kertaa. Hän saa kuppiin vastavalmistettua kahvia ja mahdollisuuden istua hetkeksi pöydän ääreen. Yöllä tuuli nousee, teltan ripustus repeää kulmasta, ja rakentajien korjausryhmä tulee varmistamaan sen kuntoon — yksi heistä oli viikko sitten aamulla pystyttämässä samaa telttaa.
Ankkurit heräävät tuntia ennen omaa lähtöään. He eivät ole oikeastaan edes nukkuneet — ovat yrittäneet levätä tuloksetta. Varusteet päälle, tarkistus, ja kuppi kuumaa kilpailualueen ulkopuolella. Joku toinen ankkuri istuu vieressä. He katsovat toisiaan mutta eivät vaihda sanaakaan. Molempien päässä pyörii sama ajatus: kohta on minun vuoroni.
Aamun sanoma
Aamun sarastaessa aamu-usva asettuu matalille rinteille. Ensimmäiset kärkijoukkueiden ankkurit tulevat maaliin. Suurin osa joukkueista tulee aamutuntien mittaan, viimeiset vasta iltapäivällä ennen kuin maali sulkeutuu. Jokainen maaliintulo on oma hetkensä: halauksia, tuulettaminen, joukkuekuva, jonka toimittaja ottaa kauempaa — ja itku, joka tulee jostain ilman että sitä osasi ennustaa. Voittajajoukkueen ankkuri lukee Jukolan sanoman. Sanomaa on viety ensimmäisestä Jukolasta lähtien vuodesta 1949. Perinne jatkuu.
Pöly laskeutuu
Iltapäivä hellittää. Teltat alkavat purkautua. Rakentajat ovat jo siirtyneet kahvipöydän ääreltä korjaamaan ja kuljettamaan. Viimeiset kupit kaadetaan hitaasti. Muutama osoittaa kuppiinsa ja sanoo, että tämä pelasti yön. Ilmassa on erityinen rauha, joka metsään palaa, kun väki hiljentyy ja pöly laskeutuu. Kuusen oksalla visertelee peippo. Enää ei tuule.
50 000 ihmistä. 50 000 syytä. Vahva kahvi.
Löfbergs lyhyesti
Löfbergs on yksi Pohjoismaiden suurimmista kahvipaahtimoista. Yritys on perustettu vuonna 1906 Ruotsin Karlstadissa, jossa pääkonttori sekä kahvipaahtimot edelleen sijaitsevat. Yrityksen palveluksessa on yli 300 intohimoista kahvin ystävää Pohjois-Euroopassa. Yhteistä Löfbergiläisille on intohimo hyvään kahviin, trendien seuraaminen sekä vahva sitoutuminen kestävään kehitykseen. Löfbergs on yksi maailman suurimmista luomukahvin ja Reilun kaupan kahvin ostajista. Löfbergs on ilahduttanut suomalaisia kuluttajia jo yli 10 vuotta, ja viime vuosien kasvu on ollut vahvaa. Löfbergs on tummapaahtoisen kahvin edelläkävijä, jonka tavoitteena Suomessa on olla tumman kahvin ykköstuotemerkki. Vahva Kahvi Vahvalle Kansalle!
Tutustu Löfbergsin kahveihin