Sade vain yltyy, kun Jukolan viestin lähdön hetki lähenee. Sadepisaroitakin enemmän ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. On hauska kävellä joukkueiden tuulisuoja-alueiden poikki, kun kurjassa kelissä ihmisiä näkyy vain harvakseltaan, mutta telttakankaiden kätköistä kuuluu iloista puheensorinaa, naurua ja lauluakin.
Lähdön hetkeä ei suotta ole kuvailtu maagiseksi, sehän on upea. Otsalamput syttyvät, kymmenientuhansien ihmisten joukko hiljenee odottamaan, ja sitten höyrylaivan pilli soi ja valojuova lähtee liikkeelle.
Jukolan viesti etenee 3. osuuteensa, Pitkään yöhön. Maastossa Pitkä yö on pimein ja haastavin, ja kisakeskuksessa vähintään uneton. Vaihdossa suunnistuskenkien nastat rapisevat rytmikkäästi selostuksen taustalla.
Sade on tauonnut, ja kisakeskuksen valot heijastuvat vesilammikkoihin. Väenpaljoudesta huolimatta on rauhallista ja hiljaista, vastaan kävelee sinnikkäitä katsojia ja kaikkensa antaneita suunnistajia. Ilmassa tuoksuu useista saunan kiukaista nouseva savu.
Teksti: Elina Pylsy-Komppa
Kuvat: Karo Holmberg