– Kovasti lämmitti meidän konkareiden mieltä, kun muutaman vuoden takainen Jukolan ratamestari lausui, että ”eihän tämä Jukola olisi nykypäivänä tällainen suuri koko kansan suunnistusjuhla ilman teitä”.
Äänekoskelaisen Petri Hämysen äänessä on annos ylpeyttä, eikä suotta. Hämynen, 59, on Äänekosken Sarjakuvaseuran (ÄSS) Jukola-joukkueen peruskiviä, ja ÄSS taas on omalla jäljittelemättömällä tavallaan jättänyt jälkensä keskikesän suunnistusjuhlan historiaan.
ÄSS perustettiin vuonna 1981 ”edistämään keskisuomalaisen sarjakuvan asemaa”. Kansallista huomiota alkoi kuitenkin tulla toisaalla, kun eri urheiluharrastuksiin taipuvaiset sarjakuvamiehet päättivät vuonna 1992 kokeilla myös suunnistusta. Ja aloittaa suoraan huipputasolta – Jukolasta.
Debyyttikisasta ei tullut tulosta, koska maali ehdittiin sulkea ennen kuin kaksi äänekoskelaisten viestinviejistä löysi perille.
– Jukolan ensikertalaiset usein puhuvat, että ovat viimeksi suunnistaneet armeijassa, mutta kun meillä oli niitä sivareita, niin kokemusta ei ollut senkään vertaa. Minä olin porukasta ainoa, joka oli nähnyt oikean suunnistuskartan, inttiaikana prikaatin mestaruuskilpailuissa. Ja sekin kisa päättyi keskeytykseen, Hämynen muistelee.
Alku oli ankea, mutta kipinä oli syttynyt, ja ÄSS on sittemmin ollut mukana jokaisessa Jukolassa. Paras sijoitus on 566:s, mutta koska fokus on ollut enemmän rennossa suorittamisessa kuin lopputuloksessa, kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Niin paljon, että ei ole väärin puhua Jukolan legendoista.
Villeistä joukkueista haluttiin eroon
Aluksi legendaarisuus oli tyyliä mäkihyppääjä Eddie Edwards: debyyttikisan jälkeen ÄSS oli vuosina 1993–1995 kolme kertaa peräkkäin Jukolan viestin jumbo. Brittiläinen Edwards oli Calgaryn olympialaisissa 1988 niin huono, että kansainväliset hiihtopomot tunsivat tulleensa häväistyksi ja laativat säännön, jolla ”Eddie The Eaglen” tapaiset räpiköijät saatiin pidettyä poissa olympiamäistä.
ÄSS oli kokea Edwardsin kohtalon ensimmäisen jumbosijansa jälkeen, kun Jukolan johtoryhmä päätti keväällä 1994 kiristää viestin osanoton valvontaa. Tuohon aikaan osallistumisoikeus oli vain ”oikeilla” urheiluseuroilla (sekä puhtailla veljes- ja sisarjoukkueilla), mutta kun sääntöä ei aukottomasti valvottu, mukaan oli päässyt myös erilaisia puulaaki- ja kaveriporukoita.
”Villejä” joukkueita näyttivät olevan muiden muassa ÄSS, vuosien 1991 ja 1992 jumbojoukkue Ylistaron Alapään Nuorisoseura ja parikymmentä muuta.
– Osa niistä säikähti, liittyi jotain kautta johonkin liittoon ja sai osallistua edelleen, Hämynen muistelee.
– Meidän osalta koko vöyhkääminen oli turhaa. Olimme jo aiemmin liittyneet TUL:n Suur-Helsingin piiriin, joten meillä oli täysi oikeus osallistua.
”Paras saavutuksemme Jukolassa”
ÄSS oli tullut liittyneeksi TUL:ään yleisurheilun takia, monipuolista koleilunhalua kun riitti.
– Järjestimme 10-ottelun seuramestaruuskisoja, eikä Eläintarhan urheilukenttää saanut vuokrattua, ellei ollut oikea urheiluseura, Hämynen selittää.
ÄSS:n väki on mitellyt yleisurheilun kuninkuuslajin seuramestaruuksista vuodesta 1987 lähtien ja lähes poikkeuksetta legendaarisella Eläintarhan kentällä Helsingissä. Kisa käydään taattuun ÄSS-tyyliin: rehvakkaasti yhden päivän aikana ja miesten säännöin, joten esimerkiksi aitakorkeus ja heittovälineiden painot ovat samat kuin yleisen sarjan urheilijoilla.
Jukolan vuoden 1994 osallistumisjupakka ratkesi lopulta niin, että viestin johtoryhmä ja Suunnistusliitto päättivät kokeiluluonteisesti väljentää osanotto-oikeutta: kesän 1995 viesteihin saivat osallistua tavanomaisten seurajoukkueitten lisäksi myös vapaasti muodostettavat yhteisöjoukkueet, kunhan joukkueen nimi oli ”hyvän tavan ja Jukolan arvon mukainen”.
Kokeilusta tuli pian käytäntö.
– Silloin järki voitti ja Jukolasta tuli oikeasti koko kansan tapahtuma. Olimme edelläkävijöitä ja vaikutimme vahvasti siihen, että harrasteporukat pääsivät myös virallisesti mukaan.
– Olemme ylpeitä siitä. Se taitaakin olla paras saavutuksemme Jukolassa, Petri Hämynen myhäilee.
”Mustat pisteet ovat kiviä ja muista ei tarvitse välittää”
Alkuvuosina ÄSS:n joukkueen mukana Jukolassa olivat ”valmentajat” ja viihdyttäjät kitaroineen. Vehka-Jukolassa 1992 meno oli Suunnistaja-lehden mukaan niin riehakasta, että naapuriteltan väki purki telttansa ja siirtyi muualle.
Sen jälkeen alkoi kolmen peräkkäisen jumbosijan putki, mutta sattumuksia riitti ja maine kasvoi:
Sipoossa 1995 ÄSS oli lopputuloksissa hetken aikaa ylivoimaisena ykkösenä ajalla 3.39.43. Hämmentävä tilanne syntyi, koska tuloslaskennan tietokoneohjelma ei ymmärtänyt yli 24 tunnin loppuaikaa (27 tuntia, 39 minuuttia ja 43 sekuntia). Oikea voittajajoukkue, norjalainen NTHI, oli sotkua selviteltäessä ollut jo pitkään kotimatkalla.
ÄSS:n Jyrki Nummelasta tuli Sipoossa Jukolan ennätysmies. Hän lähti ummikkona kolmososuudelle, julistettiin välillä kadonneeksi, ja saapui lopulta vaihtoon ajassa 8.21.59. Kukaan ei ollut koskaan viipynyt yhtä pitkään Jukolan osuudella.
– En tuntenut karttamerkkejä. Minulle sanottiin, että mustat pisteet ovat kiviä ja että muista ei tarvitse välittää, Nummela selosti seikkailuaan Kymen Sanomille Salpa-Jukolassa 2011.
– Jyrkin suoritus taisi kuitenkin loppujen lopuksi olla hyvää pr:ää Jukolalle, Petri Hämynen sanoo.
MM-jalkapallo ja Jukolan klassikko
Luostolla 1994 ÄSS:n toiselta osuudelta vaihtoon tullut Teijo Piilonen odotteli vaihtokarsinassa yli tunnin ajan, koska kolmannen osuuden viejä katseli teltalla tv:stä MM-jalkapalloa.
– Oli laskettu, että jatkaja ehtii rauhassa katsoa klo 4.15 päättyvän Romania–Kolumbia-matsin, mutta kaksi osuutta olikin mennyt odottamattoman nopeasti. Joku sanoikin silloin, että suunnistus alkaa jo sujua, mutta vaihtoja pitää harjoitella, Petri Hämynen naureskelee.
ÄSS:n riveissä on innokkaita jalkapallomiehiä, ja MM-kisavuosina Jukola-joukkueiden kasaaminen on joskus ollut ongelmallista.
Välillä on ollut kokoonpano-ongelmia ilman jalkapalloakin: Sulkavalla 2003 ÄSS veti seitsemän osuuden viestin kolmella miehellä. Petri Hämynen juoksi osuudet 2, 4 ja 6, Timo Hämynen osuudet 3 ja 5 ja Teijo Piilonen osuudet 1 ja 7.
Sarjakuvaseurassa Piilosen uraauurtaneesta urakasta, avaus- ja ankkuriosuus samassa kisassa, käytetään nimitystä ”Jukolan klassikko”. Klassikon on sittemmin tehnyt neljä muutakin ässiläistä, ja Piilonen nyt jo neljä kertaa.
Kauttoja on riittänyt
Osuuksien tuplaaminen on Jukolassa kiellettyä, mutta monissa harrastajajoukkueissa sääntöön suhtaudutaan joustavasti.
– Kyllä siellä aika monta taiteilijaa on monessa muussakin joukkueessa. Me ei olla tehty tuplaamista tarkoitushakuisesti, mutta kun on aina haluttu saada tulos, välillä on pitänyt mennä ”Kautoilla”, Hämynen sanoo.
Kautto on Äänekoskella hyvin yleinen sukunimi, ja sillä on tavattu korvata Sarjakuvaseuran joukkueen nimilistassa tuplaajien nimet. Yhtään oikeaa Kauttoa ei ÄSS:n joukkueissa ole koskaan suunnistanut.
– Kerran yritettiin houkutella Sisä-Suomen lehden urheilutoimittajaa Matti Kauttoa mukaan, että ”tule nyt oikeaksi Kautoksi”. Mutta ei onnistuttu.
Kolarissa panssarivaunun kanssa
Kesällä 2006 Helsingin Sanomissa oli pikku-uutinen otsikolla ”Henkilöauto törmäsi panssarivaunuun”.
– Siinä oli sen kuuluisan viimeisen rastin löytyminen sekunnin murto-osista kiinni, Petri Hämynen kertoo.
– Oltiin matkalla Salon Jukolaan ja pakettiauton perässä ohittamassa armeijan erikoiskuljetusta, kun moottoritiellä vastaan tuli väärään suuntaan ajanut auto. Vauhtia oli reilut sata, mutta onneksi Timolla refleksit pelasivat ja nopean väistöliikkeen jälkeen osuttiin vain lavetilla olleen panssarivaunun telaketjuihin. Edellytykset oli paljon pahempaan kuin pelkkiin peltivaurioihin.
– Vähän kyllä Salossa pysäköinnin ohjaajat katselivat pitkään ruhjoutunutta auton kylkeä ja kun kömmittiin ulos autosta mistä nyt ikinä päästiinkään.
Poisjääntiä ei näköpiirissä
Petri Hämynen on suunnistanut nyt 33:ssa Jukolassa. Osuuksia on tuplaillessa kertynyt yhteensä jo 46.
Kaikkiaan Sarjakuvaseuran joukkueissa on vuosien varrella juossut 81 eri jussia ja 26 venlaa. Urheiluväen hyvin tuntemia ässiläisiä ovat olleet mm. keihäänheiton maailmanmestari Kimmo Kinnunen ja pikajuoksun moninkertainen suomenmestari Ari Pakarinen.
”Kauttojen” ehtymättömään juoksuvoimaan ei ÄSS:n ole viime vuosina juuri tarvinnut turvautua, mutta tungosta kokoonpanoihin ei edelleenkään ole ollut.
– Vanhenemisen myötä ”kotiin jäävien varamiesten” joukko on kasvanut, mutta meillä on, voisiko sanoa YYA-seuroja, joista tulee tarvittaessa kavereita apuun. Poisjääntiä Jukolasta saataneen odottaa vielä vuosia, Petri Hämynen lupaa.
– Samalla on käynnissä sukupolvenvaihdos, kun on saatu mukaan veljesten poikia sekä niiden ja sukulaisten kavereita. Kaikilta löytyy yleensä jonkinlainen kytkös Äänekoskeen tyyliin ”olen ollut rakentamassa Koskella tehdasta” tai ”vaimoni serkku on ÄSS:n perustajia”. Viime kesänä Mikkelissä noin 85 prosentilla kahden joukkueen juoksijoista oli jotain Äänekoski-taustaa.
Kahdella miesten joukkueella ÄSS kaavailee tulevansa myös Kotka-Jukolaan.
”Olemme aina yrittäneet parhaamme”
Jumbosijoja ei Sarjakuvaseuralle ole tullut 1990-luvun triplan jälkeen, eikä ÄSS Hämysen mukaan ole niitä koskaan tarkoituksella tavoitellutkaan. Mikkelissä seuran sijoitukset olivat 1167:s ja 1254:s, kun maaliin pääsi hyväksytysti 1318 joukkuetta.
– Olemme alkuajoista lähtien aina yrittäneet tehdä parhaamme, Hämynen vakuuttaa.
– Viime vuosina jumbosijat ovat karttaneet meitä, sillä kyllähän 30 vuodessa oppii suunnistamaan, vaikka kävisi vain kerran kesässä. Vanhetessa vauhti on hidastunut, mutta pitää odotella vielä muutama vuosi, jotta ehkä palattaisiin niille sijoille, missä silloin alussa oltiin.
