Jukola.com haastatteli kilpailun jälkeen Venlojen viestin ratamestarin Mikko Rapakon (kuvassa vas.).
Jos Napapiiri-Jukolan Venlojen viestin ratamestari Mikko Rapakko starttaisi nyt viestiin, kovin montaa rastiväliä hän ei menisi toisin kuin kilpailijat. Jukolan jälkeinen viikko on kulunut gps-seurantoja tutkien ja optimaalisia reittejä mittaillen. Paikoin on saanut yllättyä.
– Joistakin kohdista ajattelin etukäteen, että sieltä ei kannata mennä. Sieltä ne ovat kuitenkin menneet, eivätkä väliaikojen perusteella ole siinä hävinneet, Rapakko sanoo.
Ennakkohaastattelussa hän totesi, että huippusuunnistajat ovat huippusuunnistajia missä vain. Jukolassa sai kuitenkin nähdä käsittämättömiäkin siellä, missä niitä ei odotettu.
Syynä lienee se, että nykysuunnistajien huippusuoritukset perustuvat kartanlukuun. Silloin alueet, joissa kartalla ei ole luettavaa, aiheuttavat ongelmia. Nämä ns. tyhjät alueet huippujoukkueet nostivat myös ennakkoon Napapiiri-Jukolan keskeiseksi haasteeksi. Se toteutui.
– Täällä piti osata suunnistaa kompassin avulla, Rapakko sanoo.
Siellä, missä kallionmuodot, kivet ja mutkittelevat korkeuskäyrät eksyttävät kuntosuunnistajan, kilpasuunnistaja on omillaan. Rapakko näyttää esimerkin kartalta Venlojen viestin kauimmaisesta kivikkoalueesta.
– Tämän ajattelin vaikeaksi, mutta siellä rastit löytyivät helposti.
Jukola.com otti Rapakon kanssa tarkasteluun yhden kartan kultakin Venlojen viestin osuudelta.
Kaikkiaan Venlojen viestissä oli 90 erilaista läpivientiä eri hajontarastien kautta.
– Eli joukkueella numero 91 oli sama rata kun joukkueella 1, Rapakko selittää.
Jukolan viestissä eri läpivientejä oli 104. Rapakon mukaan eri hajontaratojen matkat poikkesivat enimmillään 200 metriä.
Yleisesti Rapakko toteaa, että melkein kaikissa tapauksissa kulku rastiväliviivaa pitkin oli hyvä vaihtoehto.
– Näissä maastoissa siinä harvoin häviää.
Lukuisat suot olivat pääosin kulkukelpoisia ja vielä joutuisampia, jos juuri ennen tapahtumaa ei olisi satanut niin paljon. Silloin olisi ehkä reitin aika-arvioon tullut isompi heitto. Nyt nopein joukkue tuli maaliin 13 sekunnin päästä siitä, mitä Rapakko oli edellispäivänä medialle arvioinut.
Oheisissa mallikartoissa ratamestarin suositusreitit on merkitty vihreällä merkintätussilla. Joukkueiden tekemiä reittivalintoja on merkitty violetilla.
1. Osuus (kartta V106)
Linkki karttatiedostoon: Venla1
Ensimmäinen suuri hämmästys oli reittivalinta rastille 1, missä osa lähti kiertämään oikean kautta.
– He eivät kuitenkaan menneet latupohjalle, vaan oikaisivat suon yli kielletyn alueen pohjoispuolitse, Rapakko kuvaa.
Hänen mukaansa kierto ei ollut tarpeen.
– Tässä oli tehty siltakin sitä varten, että pääsee hyvin rastille, Rapakko osoittaa rastiväliviivan tuntumassa kulkevaa reittiä.
Myöhemmillä osuuksilla rastiväli juostiin pääosin suoraan.
– Ehkä siellä sana kiiri, että sieltä pääsee, Rapakko pohtii.
Seuraavaksi ratamestarin huomion saa saapuminen rastille numero 4. Ihannereitti kulkisi uraa ja sen jälkeen kuivaa maata pitkin.
– Tässä osa lähti kesken matkan oikaisemaan suota pitkin ja siinä kyllä hävisi, Rapakko sanoo.
Rastille 8 nopein oli kiertää eteläkautta tietä pitkin. Yläkautta kierto kuivempaa maata pitkin olisi ollut Rapakaon mukaan hyvin suunnistettuna alle puoli minuuttia hitaampi. Käytännössä sitä kautta menneet jäivät jälkeen noin minuutin, sillä he eivät jostain syystä löytäneet rastille suoraan. Suora reitti rastiväliviivaa pitkin oli Rapakon haaintojen mukaan noin minuutin hitaampi kuin tien kautta kiertäminen.
2. osuus (kartta V207)
Linkki karttatiedostoon: Venla2
Ensimmäinen merkille pantava rasti oli numero 5, jonne ei Rapakon mukaan ollut selkeästi helppoa reittiä tarjolla. Ne, jotka kiersivät suota pitkin, luultavasti pystyivät käyttämään hyväkseen kauempana näkyviä kiellettyjen alueiden merkkinauhoja. Kielletyt alueet olivat ylipääsemättömiä soita.
Rasti 8 oli hajonta, ja mukana myös 1. ja 3. osuudella (108/V106, 150/V207, 159/V317). Ratamestarin mukaan nämä rastit olivat helppoja, mutta virheitä tehtiin yllättävän paljon.
– Esimerkiksi rasti 150 oli kuivalla maalla, mutta suunnistajat etsivät sitä länsipuolella olevalta soistuvan maan alueelta, Rapakko kuvaa.
Ratamestarin mukaan rastille 10 pieni kierto oli todennäköisesti nopeampi kuin suoraan meno.
3. osuus (kartta V317)
Linkki karttatiedostoon: Venla3
Tällä osuudella lähdettiin maastoon eri suuntaan kuin muut osuudet. Ratamestarin mukaan joutuisin reitti kulki tieuria pitkin ja sen jälkeen piti ottaa pieni oikaisu kohti rastia.
– Osalle tuli siinä pientä mutkaa, jos oikean kautta tulivat kohti rastia.
Pitkän kolmososuuden suurin yllätysväli oli rastille 12. Rapakko piti ennakkoon rastin löytämistä helppona, mutta juurikin vähäiset karttamerkinnät ilmeisesti tekivät siitä huipuillekin vaikean.
– En kyllä aivan ymmärrä, miten se oli niin vaikea, kun siinä on hyvin selkeä kasvillisuusrajakin, Rapakko pohtii.
Myös rasti 13 osoittautui yllättävän vaikeaksi.
– Siinä ajattelin, että niistä ojista saa helposti kiinni, missä on, Rapakko.
Ratamestarin mukaan kilpailu osin ratkesi kolmannella osuudella kahteen hajontarastiin, 172 (V317) ja 156 (V411). Näille rasteille tuli hakua sekä Tampereen Pyrinnön että IFK Göteborgin suunnistajilla.
Rastivälillä 15–16 osa juoksi varsin pitkän kierron pohjoispuolella olevaa tietä pitkin. Väliaikojen perusteella se oli kelpo ratkaisu, vaikka ratamestari piti ennakkoon kiertoa turhan pitkänä. Hänen oma reittinsä olisi kulkenut rastiväliviivaa pitkin ja lopuksi koukannut sen eteläpuolelta.
– Se oli hyvä vaihtoehto myös, Rapakko summaa.
Reitin lopussa rastille 20 pieni koukkaus kuivaa maata myötäillen oli Rapakon mukaan suoritukselle eduksi.
4. osuus (kartta V411)
Linkki karttatiedostoon: Venla4
Neljännen osuuden huomiot ratamestari nostaa radan loppupäästä. Rastin 13 ajatus oli hänen mukaansa se, että sinne pitää mennä tarkalla suunnalla.
Rastille 14 puolestaan osa meni suoraan ja osa hieman kiertäen.
– Siinä ei tainnut kumpikaan hävitä, Rapakko sanoo.
Pitkällä rastivälillä 14–15 ratamestari oli ajatellut pidemmän kierron vasenta kautta optimaalisimmaksi. Kilpailu kuitenkin osoitti nopeimman reitin löytyvän toisesta suunnasta eli kiellettyjen alueiden oikealta puolen.
– Ilmeisesti se suon läpi kulku ei ollut niin hidasta kuin ajattelin, Rapakko pohtii.
Tuolla välillä nähtiin myös monta muuta ratkaisua.
– Osa meni jopa alas vihreälle alueelle ja latupohjalle. Siinä kyllä hävisi.
Rastin 15 löytäminen osoittautui myös hankalaksi, mikä on Rapakon mielestä yllättävää.