Illan hämärtyessä kävimme kysymässä Venlojen viestin maaliin saapuvilta ankkureilta mielipidettä kartasta ja radasta sekä tunnelmia taakse jääneestä suunnistuksesta.
Minna Pikkarainen
Kuoreniemi Vilppulasta (sijoitus 594)
”Oli aika märkää, mutta onneksi ei tällä kunnolla tarvinnut nousta paljon. Enpä muuten olisi uskonut, että tässä vaiheessa pääsee haastatteluun! Kyllä täytyi suostua. Olisiko parempi kuvata täältä selkäpuolelta?”
Sanna Multanen, Hatanpään hurjat. Kuva: Netta Karjalainen
Sanna Multanen
Hatanpään Hurjat (sijoitus 593)
– Olin ensimmäistä kertaa ikinä suunnistuskilpailussa, niin on vaikea verrata muihin kilpailuihin. Minusta oli ihan selvät rastimerkinnät. Lähdin mukaan, kun kaveri yllytti. Joukkuuestamme yksi osasi suunnistaa. Me muut olemme opetelleet tänä vuonna.
Anne Karhunen, MCDaamit. Kuva: Netta Karjalainen
Anne Karhunen
MCDaamit (sijoitus 658)
”Muutaman kerran suhailin tuolla maastossa. Oli helpompia ja oli vaikeampia rasteja. Olen ensimmäistä kertaa mukana ja erittäin tyytyväinen. Hyvä, että uskalsin lähteä mukaan. Jännitti ihan hirveästi, että selviänkö. Kengät kastuivat, mutta se ei haittaa.”
Tarja Eskelinen, Kouvolan Suunnistajat 5. Kuva: Netta Karjalainen
Tarja Eskelinen
Kouvolan suunnistajat 5 (sijoitus 615)
”Se oli erikoista, että en ole tottunut kulkemaan soilla. Suot vähän pelottavatkin, kun ei meillä päin ole sellaisia. Tai onhan niitä soita, mutta olen tottunut ne kiertämään. Muutaman rastin pummailin, mutta näköjään pääsin maaliin.”