Metsän- ja maanomistusrakenne on muuttunut vuosien varrella, mutta suhtautuminen Jukolaan on yleensä myönteinen. Pääravintola tulee tänne Epoontien eteläpuolelle Catharina ja Stefan Borgmanin takana.
Maanomistusrakenne ei ole juurikaan muuttunut Porvoon eteläpuolella,väittää Stefan Borgman,jolla on monen vuoden kokemus neuvotteluista ympäröivien maan- ja metsänomistajien kanssa silloin kun järjestetään suuria kilpailutapahtumia, lähinnä suunnistuksessa.
– Sääntönä on, että aina kysytään lupa, hän sanoo. Ehkä suurin ero on se, että vain 30 vuotta sitten sitä tunsi kaikki metsänomistajat. Nyt omistusrakenne on muuttunut, metsäkiinteistöt on jaettu tai samalla kiinteistöllä on ollut useampia omistajia. Kuolinpesä on ollut olemassa myös aiemmin, mutta nykyään monet osaomistajat asuvat muualla kuin paikkakunnalla. Intressit eivät aina ole samat kuin ennen ja silloin voi olla helpompi sanoa ei maa-alueen vuokraamiselle urheilutapahtumaa varten.
Myös oikeushenkilöt eli yritykset, säätiöt ja rahastot ovat ostaneet yhä suurempia metsäalueita, mutta ne ovat toimineet enimmäkseen maan pohjoisosissa, jossa on edelleen suuria yhtenäisiä alueita ja jossa metsämaa on halvempaa. Uudellamaalla maan ns. odotusarvo tarkoittaa, että rahoituksen saaminen metsän hankintaan voi olla vaikeaa pelkästään metsätaloutta harjoittamalla.
– Kun liikkuu maanomistajien keskuudessa huomaa, että asenne on muuttumassa positiivisemmaksi, kun he näkevät kaikkien vetävän samaan suuntaan, Catharina Borgman lisää.
– Metsänomistajat tietävät yleensä, että yhteisistä tavoitteista sopimalla hyödyt eniten: Saatat tarvita myöhemmin apua tai positiivista suhtautumista itse, Stefan toteaa.
– Jukolan järjestämisessä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut ylitsepääsemättömiä esteitä, ei ainakaan tietääksemme. Lisäksi on yhteinen tunne, että meidän täytyy näyttää, mitä voimme tehdä Itä-Uudellamaalla ja jättää hieno elämys osallistujille ja yleisölle.
Stefan korostaa, että maanomistajien suostumus on edellytys koko kilpailumaastolle.
-Maanomistajat sekä talkootyöntekijät ovat tärkeintä mitä meillä on!
Teksti & kuvat: Micke Godtfredsen