Harri Karling on jo ainakin 10 vuotta huolehtinut Pihkaniskojen kahvihetkestä Jukolassa.Tarina kertoo, että seuran kahvihetket alkoivat spontaanisti 25 vuotta sitten. Kun kahvitus alkaa, jännitys kasvaa ja on odottava tunne, kertoo Karling.
Suurin osa läsnäolijoista on Karlingille tuttuja, koska moni kiertää muutenkin kisoissa ja muissa tapahtumissa. Hän kertoo, että on kiva nähdä seura koolla, kun paikalla on 80-100 pihkaniskaa. Tänäkin vuonna joukkueissa juoksee 24 naista ja 77 miestä.
Osan suunnistajista Harri sanoo tuntevansa vain nimeltä, mutta aina on joku, jota hän ei muista nähneensä. Näin se on suuressa seurassa.
– Usein siinä kahvin aikana moni suuntautuu kohti joukkueita ja kyselee, kuka olet, jos ei tunneta, ja missä joukkueessa juokset tai sitten huutelemme muuten joukkueita kokoon.
Joskus puheenjohtaja pitää näissä kokoontumisissa puheen. On myös juhlittu merkkipäiviä.
Näin oli metsäinen kotomme katettu valmiiksi
Kun Siuntiossa kilpailtiin Jukola 50. kertaa, tapahtuma sai nimeksi Juhla-Jukola. Sattumalta juhlan aihetta oli myös naisten kuntojoukkueella, Pihkasiskoilla. Helena Luoma kertoo, että hän löysi kuvan, joka on vuodelta 1998. Siinä on joukkue, joka oli silloin kiertänyt yhdessä Venloja 10 vuotta.
– Silloinen Pihkaniskojen puheenjohtaja antoi meille oikein pokaalin. Kakkukahvitkin tarjoiltiin ja siitä alkoi Pihkaniskojen kahvihetki.
Tiedusteluni, kahviteltiinko yhdessä jo ennen Juhla-Jukolaa, eivät juuri tuota tulosta. Marjo Lallin kotiarkistosta tosin löytyy diakuva, joka on vanginnut muiston äidistä, hänestä ja Vanhalan Topista. Taustalla on spriikeitin, jolla joku on keittänyt kahvia. Päätän kysyä asiasta vielä Pihkaniskojen ‘vanhalta kaartilta’, joka parhaiten muistaa tavat ennen gepsi-käyrää ja online-tulospalvelua.
Jussien ajatukset vaelsivat kuitenkin eri suuntaan. Tapani Lindfors kertoo, että on vaikea muistaa kahvituksia 70- ja 80-luvuilta, koska siitä on niin paljon aikaa.
– Kun mies tuli vaihtoon, olimme jo ympärillä kysymässä, miten meni ja mitä tapahtui metsässä, muistelee Tapani Lindfors.
Seuran entinen maajoukkuesuunnistaja Kimmo Juvonenkaan ei muista, että olisi ollut erityisiä kahvituksia. Sen sijaan mieleen muistuu kilpasuunnistajien arvostama Iivosen Ville. 82-vuotias Reijo Wastimo tiivistää Villen merkitystä joukkuehengen luojana. Reijo kertoo, kuinka Ville keskittyi miesten joukkueeseen ja valvoi aina koko yön ja huolehti jokaisen juoksijan huollon Jukolan viestissä. Ville oli korvaamaton ja osa joukkuetta.
Teksti: Markku Sormunen Kuva: Micki Kulju