– Epätodelliselta! Siltä se tuntuu. Näin ilmaisee asian My Kippilä.
Hän kuuluu salibandymaailman kaikkein parhaimpiin ja miettii miten Jukolaviikonloppu kohta saapuu Porvooseen. Kun Nuorten Jukola vuonna 2017 järjestettiin OK Trianin toimesta My Kippilä oli tapahtuman suojelija.
Kaikki tämä on hänen mielestään urheilua parhaimmillaan. On terveellistä olla mukana ja ymmärtää vielä enemmän. Esimerkiksi sitä miten isot ihmisjoukot edelleenkin ovat valmiita tekemään vapaaehtoistyötä urheilun eteen. Nyt, Myn ollessa juuri Epoossa, koko organisaatioon kuuluu jo pitkälti yli tuhat ihmistä eri tehtävissä.
My Kippilä itse on aikaisemmin keväällä työskennellyt karttojen pussituksen kanssa ja juuri nyt hän osallistuu kilpailukeskuksen aitojen tekemiseen. Suurena suunnistusviikonloppuna kesäkuussa hän tulee toimimaan maastossa tiennäyttäjänä ja valvojana valokuvaajille, sekä Venlojen viestin että öisen Jukolan aikana.
Vaikka Kippilästä hyvin aikaisin kehittyi merkittävän hyvä suuressa lajissaan, salibandyssä, myös suunnistus oli korostetussa asemassa jo varhain. Laji alkoi ennen teini-ikää ja edelleen hän kesäisin suunnistaa jos ja kun hän vain ehtii. Kuntorastit ovat tietenkin olleet mielenkiintoisia, mutta aina välillä myös Jukolaviikonloput.
Kippilä oli mukana todella monessa lajissa mutta suunnistuksessa hän oli ilmeisen hyvä jo aikaisin. 12-vuotiaana hän oli jo valmis voittamaan luokkansa FSO:n mestaruuden. Kisa käytiin Pietarsaaren Fäbodassa ja vastus oli nimekästä. Kippilän seura oli OK Orient (myöhemmin siis OK Trian).
– Suunnistus on kyllä antanut minulle enemmän kuin ymmärrän. En oikein koskaan harjoitellut suunnistusta, juoksin vain, nauraa Kippilä joka aina on viihtynyt metsässä ja joka edelleenkin on innoissaan rastien löytämisen iloisesta palkitsevuudesta. Se tunne on vieläkin sama, hän kertoo.
– Sitä haluaa koko ajan kilpailla, voittaa ja kehittyä. Juuri kehitystä haetaan, sanoo My Kippilä. Hän puhuu mielellään voittamisen vaistosta. Jääkiekko ja jääpallo olisivat myös voineet antaa hänelle paljon, kuten useat muut lajit, sen hän tietää.
Mutta salibandypelaaja hän todella on, sen ympärille rakentuu hänen identiteettinsä urheilijana. Tunnit pallon ja mailan kanssa ovat olleet valtavan monet ja välillä kaikki on ollut kovaa työntekoa.
Ja meriittejä riittää. On nuorten mailmanmestaruus ja liuta naisten MM-mitaleita kisoista, joissa hän on yleensä kuulunut all stars-puolustajiin. Viimeisen kahdeksan kauden aikana hän on edustanut ruotsalaisia huippuseuroja. Hän on voittanut niissä kultaa kahdesti. Ura Ruotsissa alkoi vuosilla Västeråsissa (jonka tuomiokirkko on vielä vanhempi kuin Porvoon), Seura oli Rönnby. Seuraavat vuodet hän vietti Vasahiihtokaupunki Morassa, Taalainmaan huippujoukkueessa. Nyt hän on kaksi kautta ollut nimi koivujen kaupungissa, Uumajassa. Joukkue on maailman paras seurajoukkue, Thoréngruppen.
– Thoréngruppen pelaa hyökkäysvoittoista salibandya johon kuuluu monet osaavat yksilöt jotka ovat valmiit tarjoamaan herkkupaloja, kuvailee Kippilä. Uumajassa maajoukkuepelaajia on lukuisia, sekä ruotsalaisia että suomalaisia. My on nyt 26-vuotias ja takana on 76 A-maaottelua.
Salibandy on kehittynyt vuosikymmenten aikana ja edistystä tapahtuu edelleen. Lajin vauhti, vaatimustaso ja kovuus menevät yhä eteenpäin. My on tietenkin pysynyt hyvin tässä mukana mutta myös saanut niin sanotusti omansa. Polvi alkoi oireilla, ja tänä vuonna hän on sitten läpikäynyt ristisidevamman perusteellisen leikkauksen.
Edes lapsuuden kesät pehmeillä alustoilla, joista hän tyytyväisenä kertoi syksyllä 2015 juuri tultuaan nimekkääksi Rönnbyssä, eivät täysin pelastaneet hänen polviaan. Mutta kaikki muu on vahvaa ja stabiilia. Ja pitkällä tähtäimellähän sekä leikkaus että kuntoutus luovat turvallisuutta.
MM-kulta, jota ei vielä ole tullut hänen aikanaan maajoukkueessa, ehkä odottaa kulman takana. Ja Kippilällä alkaa olla edessään parhaimmat vuodet. Lähitulevaisuus Thoréngruppenissa tulee olemaan mielenkiintoinen.
Sitten tuo mahdollinen Porvoossa pelaaminen, joskus? Ehkä nyt niin menestyksekkäässä PSS-seurassa, josta My hyvin nuorena lähti maailmalle? Ajatus ei kyllä yllätä häntä ja huippupelaaja kertoo miettineensä paljon sitä että joskus hän todennäköisesti palaa Suomeen. Ja onhan Porvoonseutu hänen sydäntään lähellä.
Tänä keväänä My Kippilä on, sattuneesta syystä, viettänyt aikaa sekä Suomessa että Ruotsissa. Eräs syy on ollut liikunnanohjauksen perustutkinto ammattiurheilijoille, josta My on nyt käynyt osan Vierumäellä. Koulutus on hänelle mieluinen.
Suunnistusurheiluun tulevaisuudessa Kippilä suhtautuu iloisesti naurahtaen. Hän haluaa tehdä selväksi että siinä paluussa tulee kyllä olemaan kyse vain harjoittelusta, jos tasoista puhutaan. Joka myös tarkoittaa että ajatuksissa ovat vielä monet vuodet salibandytähtenä maailmalla.
