Mitä saadaan, kun neljä hämäläistä ruokaketjun ammattilaista innostuu Jukolasta? Syntyy tietysti Venla-joukkue Aina on keretty.
Viime syksynä hämäläisten viljelijöiden etujärjestö MTK Hämeessä työskennelleet Siri Taalas, Maria Kämäri ja Päivi Rönni kuulivat työkaveriltaan, että Jukola juostaan tulevana kesänä Hämeessä, Hollolan vanhalla lentokentällä Hälvälässä. Tarvittiin vain aavistus yllytystä ja naiset olivat päättäneet osallistua Venlojen viestiin. Vuoden vaihteessa mukaan joukkueeseen saatiin vielä uusi työkaveri Susanna Valtonen ja joukkue oli kasassa.
Keltanokkia, kokemusta ja intoa
Jukolan ensikertalaisia joukkueessa ovat Taalas ja Kämäri. Rönnillä on takana kolme ja Valtosella yksi juostu Venlojen viesti. Kaikilla naisilla on ainakin jonkin verran kokemusta suunnistuksesta. Puuttuvan kokemuksen korvaa into ja halu kehittyä hienossa lajissa.
Aloitusosuuden juoksija ja joukkueen juniori Valtonen on harrastanut suunnistusta nuorena Iitin Pyrinnön riveissä. Toiselle osuudelle lähtevä Rönni taas on iltarastikävijä ja muidenkin kestävyyslajien harrastaja. Kolmososuutta juokseva, nykyisin lampurina työskentelevä Taalas on laidunaitojen ylittämisen lisäksi kiertänyt pari kesää iltarastien lyhyttä rataa 8-vuotiaan poikansa kanssa. Ankkurin viitan harteilleen saaneella Kämärillä on vahva partiotausta, joka tuo menoon varmuutta ja kestävyyttä.
Joukkueen nimi saatiin työpaikalta. MTK Häme täytti viime vuonna 100 vuotta ja järjestö julkaisi 100-vuotishistoriikin nimeltään Aina on keretty. Hämäläisten viljelijöiden edunvalvontaa kuvaava nimi sopi Venla-joukkueelle kuin nenä päähän.
Maria Kämäri, Päivi Rönni ja Siri Taalas kokeilivat suunnassakulkua tasaisella kankaalla.
Tavoitteena selättää supat
Kaikkien naisten tavoitteena on päästä maaliin mahdollisimman vähin pummein. ”Olisi myös kiva päästä sitä omaa parasta vauhtia”, Taalas maalailee.
Jukola on naisten mielestä motivoiva tavoite myös vähemmän kilpailuhenkisille. Suunnistuksessa huomaa niin helposti oman kehityksensä, että se motivoi jatkamaan. ”Rastien löytäminen tuottaa jonkinlaista alkukantaista mielihyvää.”
Tuntumaa suunnistukseen naiset ovat jo hakeneet kevään iltarasteilta. Koko joukkue kävi myös toukokuun alussa Hämeenkosken Kukkolanharjulla Lahti-Hollola Jukolan harjoitusmaastossa tutustumassa kunnon suppamaastoon. Mitä tiheämpään käyriä oli, sitä hankalampi oli saada selvää, missä on suppa ja missä harjanne. Myös suunnassakulkua tuli harjoiteltua tasaisella mäntykankaalla.
”Käyriä pitäisi vielä vähän harjoitella”, naiset virnistelevät, kun harjoituksen jälkeen tarkastellaan Hälvälän vanhaa karttaa.
Teksti ja kuvat: Saara Kukkonen