Aleksis Kiven teoksessa Seitsemän Veljestä kerrotaan Jukolan tilan veljeksistä, jotka lähtivät kymmeneksi vuodeksi korpivaellukselle ja muuttivat metsään Impivaaralle asumaan. Vuoden 2018 Jukolan viestissä taas suunnistusratojen ratamestarit lähtivät vuosia sitten omalle korpivaellukselleen Hälvälän rotkomaisiin suppamaastoihin etsimään rasteilleen sopivia paikkoja. Molempien edellä mainittujen säkeiden taival päättyy valaistuneeseen paluuseen Jukolan tilalle. Ensimmäisen tarinan Jukolan tila sijaitsee Nurmijärvellä, jälkimmäisen Hollolassa.
Hollolan Jukola-metsät eivät vaaramaisemia tarjoile, vaan kumpareet ja mäet ovat kuin ylösalaisin käännetty niin pieniksi kuin valtaviksi kuopiksi. Jääkauden sulamisvaiheet ovat valtavalla voimalla siirrelleet jääkimpaleita ja siinä mukana liikkeelle on lähtenyt myös niin isompia siirtolohkareita kuin pienempiä kivenpalasia. Lopputuloksena on myllerryksen myötä muodostunut mittakaavassaan ainutlaatuinen suppamaasto. Muutamissa osissa maastoa on vielä tarjolla upeaa vanhaa ikikuusikkoa, toisaalla lääniltä löytyy paljon talousmetsää ja hakkuuaukkoja sekä tiheämpiä taimikoita. Suppia on jäljellä aina yhtä paljon kuin ennenkin. Jonkinlaisena miinuksena voidaan pitää paikoitellen hyvinkin kivistä ja raskasta maapohjaa.
Ehkä maastokuvauksen voi tiivistää kansankielisesti venäläiseen sananlaskuun: ”Ei ruusuja ilman piikkejä.”
Suunnistusratojen suunnitteluun suuri yhtenäinen maastoalue tarjoaa herkulliset lähtökohdat. Vain mielikuvitus asettaa rajat mistä ja miten päin ratoja haluaa pyörittää. Ja ovat ne radat ratasuunnitelun aikana pariin otteeseen radikaaleja muutoksia kokeneetkin. Juonien punominen on vääjäämättömyyden logiikan mukaisesti jalostanut ajatusta. Yllätysmomentti on tässä maastossa varmasti ratamestarien puolella. Kun maasto on rosoinen, siitä saa otteen. Mitäänsanomaton ei kiinnosta ketään.
Kuinka Hälvälän metsissä tulee suunnistaa? Koska jääkiekkoilijat ovat tunnetusti suuria mietiskelijöitä, mallia suunnistukseen kannattaa ottaa Wayne Gretzkyn pelitavasta. Väinö ei ollut erityisen kiinnostunut siitä, missä kiekko on kyseisellä hetkellä. Sen sijaan hän oli erittäin tarkkana siitä missä kiekko on todennäköisesti hetken kuluttua ja luisteli sinne ollen hyvin usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Samalla logiikalla metsässä etenevä suunnistaja ei pelkästään tee suunnitelmaa reitistään määränpäänään olevalle rastille saapumiseen, vaan hänellä on jo selkeä suunnitelma myös mihin suuntaan hän lähtee välittömästi rastilla leimaamisen jälkeen. Joskus lähtösuunta saattaa olla jopa takaisin siihen suuntaan mistä päin rastille on tullutkin. Inertia kannattaa hyödyntää maksimaalisesti niin kuin Kimi Räikkönenkin kaarteessa tekee.
Ja lopuksi mainoslause Mark Twainin kiertue-esitettä mukaillen: Venlojen viestin lähtö tapahtuu lauantaina kahdelta, hankaluudet alkavat kolmelta.