Vuoden 1987 Jukolan viestissä Hollolassa Kari Sallinen ankkuroi Lohjan Hiidenkiertäjät voittoon. Tätä ennen voittoa pohjusti joukkueen kuusi muuta miestä, avaajana vuoden 2018 Lahti–Hollola Jukolan kartantekijä Arvo Paulin.
– Tämä on minulle viides Jukola, jossa olen tekemässä karttoja. Tavallaan tämä on erilainen, mutta ei se kauheasti tunteita kuitenkaan herätä, vaikka omissa voittomaastoissa ollaan, Paulin jutustelee.
Hän aloitti työt Hälvälän maastoissa toukokuun 2016 loppupuolella ja valmista on määrä tulla marraskuun loppuun mennessä. Työn kuluessa kartoituksen etenemistä kommentoivat ratavalvoja ja ratamestarit.
Kartta- ja ratavaliokunnan puheenjohtaja Jarmo Pikkarainen sanoo, että päällimmäisenä työnä on jo jonkin aikaa ollut ratamestarityöskentely.
– Ratamestarit ovat suunnitelleet radat vanhan kartan pohjalta ja radat ovat aika lailla valmiit. Jonkin verran viilaamista ehkä tulee matkan varrella mutta tuskin enää isompia muutoksia. Syksyllä varmistellaan vielä tv-rastien sijainteja, Pikkarainen kertoo.
Arvo Paulin on tehnyt suunnistuskarttoja ammatikseen vuodesta 1988 alkaen. Suunnistuksessa hän kilpaili aktiivisemmin 2000-luvun alkuun asti, mutta ei ole enää viiteen vuoteen kiertänyt säännöllisesti edes kuntorasteja.
Karttaa Paulin tekee perinteisellä tyylillä.
– En ole vielä lähtenyt kannettavan tietokoneen kanssa maastoon. Mitä olen ollut mukana katsomassa, niin ei se autuaaksi tekevä ole se maastotietokone.
– Täällä on varsinkin reuna-alueilla matalaa muotoa ja se asettaa haasteita kartantekijälle. En ole ensimmäistä kertaa tekemässä karttaa loivapiirteisessä maastossa, mutta aiheuttaa se pientä pohdintaa, hän jatkaa.
Suunnistajille tilanne on tietysti aikanaan vielä haastavampi.
– Kun vauhti laitetaan mukaan, tulee sitä haastetta. Ei saa tippua kartalta missään vaiheessa, parempi pysähtyä jos ei tiedä missä on, se oli meillä motto myös silloin kun Jukola voitettiin, neuvoo Arvo Paulin.
Ammattikartoittaja pitää kesälomansa hyvissä ajoin talvella, jotta saa kesäaikaan junailtua kalenteriinsa kaikki työt.
– Tiedossa on muitakin kartoitustöitä, ja esimerkiksi sprinttikartan otan tekoon pahimpaan hirvikärpäsaikaan, niin saan ainakin viikon tauon metsässä oloon.
Kokenut maastossa liikkuja osaa hirvikärpästen välttelyn lisäksi muutenkin varustautua asianmukaisesti.
– Varustuksena on pitkähihainen paita, muuten itikat tahtovat syödä, ja jalassa kuivalla kelillä varrelliset nastarit. Vettä on tietysti oltava mukana paljon ja kuumalla kelillä on juotava usein.