Heli Siukonen: Kompurointia ja kevään tuoksuja iltarasteilla

Lähes kaksikymmentä plusastetta siivittivät minua matkaan tämän kevään ensimmäisillä metsäiltarasteilla maanantaina Kangasalan Lentolassa. Olin ottanut tuntumaa suunnistamiseen tänä vuonna jo kerran korttelirasteilla huhtikuussa. Kokemus ei ollut kovin positiivinen johtuen siitä, että fyysinen kunto tuntui olevan tuolloin aivan pohjamudissa. Luultavimmin tämä johtui siitä, että päällä olleen lääkekuurin ja muutaman viikon takaisen operaation jäljiltä liikkuminen oli ollut edelliset viikot aivan minimissä. Verikokeet olivat myös paljastaneet, että vuoden alussa aloitetusta rautakuurista huolimatta hemoglobiiniarvoni olivat turhan alhaalla.

Mutta nyt, suunnatessani Lentolaan ja pinkaistessani keväiseen metsään mitä upeimmassa säässä, sairastelut olivat jo takana päin ja fiilis korkealla. Valitsemani neljän kilometrin rata vaikutti mukavan suunnistukselliselta, keväinen metsä tuoksui ihanalta, ja suunnistuspaikka kuhisi suunnistuskauden alkamisesta iloisia suunnistajia. Lähtöpaikalle hölkätessä asetin itselleni tavoitteeksi ottaa tuntumaa metsässä juoksemiseen metsäisillä reitinvalinnoilla sekä näiden suunnistustekniikan perusjuttujen mieliin muistuttelun: kartan suuntaus rastilta lähdettäessä, harkittu reitinvalinta, rastivälillä (vain) olennaisten asioiden lukeminen kartalta ja rastia lähestyttäessä tarkka rastinotto. Omaan suunnistustaktiikkaani kuuluu niin Jukolassa kuin iltarasteilla myös se, että pistän ihan reilusti kävelyksi rastiympyrää lähestyttäessä. Perustelut: fyysinen kuntoni ei kestä radan juoksemista läpi kuitenkaan, vaan joudun jokatapauksessa kävelemään osan matkasta. Olen järkeillyt, että nämä kävelypätkät on viisasta sijoittaa rastille lähestymiseen ja hyödyntää tarkkaan kartan lukuun. Erityisesti Jukolan viestissä tällä taktiikalla on se hyvä puoli, että riski poukkoilla väärille rasteille vähenee huomattavasti.

Reilun neljän kilometrin ja 12 rastin rata Lentolassa tarjosi mukavasti suunnistuksellista haastetta, reitinvalintamahdollisuuksia, suunnanottovälejä ja tarkkoja rastipisteitä. Rastit löytyivät ihan mukavasti, pahin suunnistuksellinen virhe tuli rastivälillä 3-4, joka oli puhdas suuntaväli ilman mielestäni kovinkaan selkeitä tukipisteitä matkan varrella. Lisäksi väli oli valtaosaltaan vaikeakulkuista vihreää aluetta, mikä vaikeutti näkyvyyttä, eikä askelparien laskeminenkaan oikein onnistunut. Aloinkin katsella rastia aivan liian aikaisin, mutta onneksi satuin vähän tuurillakin ojalle, josta tajusin todellisen sijaintini.

 

Suurin haaste reitillä tuli fysiikan puolelta. Reitin puolivälin kieppeillä metsässä oli useamman rastivälin ajan tolkuttoman paljon hakkuujätettä, joiden yli pomppiminen vei voimani ihan tyystin. Lensinpä kerran komeassa kaaressa mahallenikin voimien huvettua ja kompastuttuani puunrunkoon. Kun fyysinen rasitus menee överiksi, katoaa suunnistusajatuskin helposti. Siksi yksi tärkeimmistä ohjennuorista itselleni Venloihin on, että itseään ei saa vetää liian tiukille, jotta ajatus pysyy riittävän kirkkaana. Oman kokemukseni mukaan Jukolassa viimeiset rastivälit ovat usein suunnistuksellisesti helpompaa letkajuoksua, joten siellä ehtii pistää viimeiset juoksukunnon rippeet likoon ihan varmasti.

Iltarastit Lentolassa nostivat mukavan Venla-fiiliksen pintaan. Venlojen odotukseen sisältyy joka vuosi pelon, itsensä ylittämisen ja suuren urheilujuhlan odotuksen tunteita. Pelonsekaista jännitystä lieventää, jos tietää valmistautuneensa kisaan omiin tavoitteisiin nähden riittävällä tasolla. Itselläni nuo tavoitteet ovat hallittu suunnistussuoritus ilman isoja pummeja yhdistettynä reippaaseen etenemiseen juoksua ja kävelyä yhdistellen niin, että loppusuorallekin jää vielä sopivasti paukkuja. Tämä vaatii vielä muutamat iltarastit suunnistustuntuman saamiseksi, sekä hikiliikunnan jatkamista useita kertoja viikossa. Veriarvot on syytä myös saada kuntoon, ja askeleen keventämiseksi tapanani on ollut myös pyrkiä pudottamaan painosta pari kiloa ennen h-hetkeä. Näillä metodeilla luottavaisin ja odottavaisin mielin kohti Lahti-Hollola Jukolaa ja Tuplasiskojen tapaamista!

Heli Siukonen
Harrastelija-Venla, kuntoliikkuja ja viestinnän opiskelija