Kun Jukolaan on aikaa kolmisen kuukautta, tavoitteenani on harrastaa hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa liikuntaa kolme kertaa viikossa. Lajivalikoimassa ovat olleet lähinnä kuntosali, uinti ja hiihto. Päättyvän viikon liikuntasaldo oli tämä:
Maanantaina: Uintia 1100 metriä. Vähän tuntui voimattomalta meno, mutta silti yhtä virkistävältä kuin aina. Katselin pinnan alla välillä sivuillenikin ja huomasin selkeän eron kunto- ja kilpauimareiden radoilla: kilpauimarit pysyvät sormenpäistä varpaisiin asti aivan pinnan tuntumassa, kuntouimareilla jalat tuppaavat laahaamaan kohti pohjaa. Päätin yrittää kiinnittää huomiota tähän asiaan omassa uintitekniikassani. Saunomisen jälkeen tuli niin raukea olo, että nukahdin kotona tunniksi päikkäreille.
Tiistaina: Kuntosaliharjoittelua reilu tunti. Yleensä harjoittelen kuntosalilla tasapuolisesti käsi-, jalka- ja keskivartalon lihaksia, mutta Jukolaa silmällä pitäen olen päättänyt keskittyä lopputalven ja kevään erityisesti jalkoihin ja keskivartaloon jättäen kädet vähemmälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kierrän viisi jalkalihaslaitetta kahteen kertaan tehden kullakin laitteella aina 3 x 10-12 liikettä kerralla. Näin ollen jalkojen kukin lihasryhmä saa 60-72 toistoa. Viime tiistaina oli erityisen hyvä fiilis kuntosalilla. Juoksin harjoituksen aluksi ja lopuksi 10 minuuttia juoksumatolla, ja sekin tuntui ihmeen hyvältä. Edellä mainitut jalkaliikkeet tein samoilla painoilla kuin ennenkin, mutta huomasin ilokseni, että reisipenkkiin voisi seuraavalla kerralla laittaa enemmänkin painoja, meni nimittäin vähän huomaamatta ja vauhtiin päästyäni kevyesti 14 toistoa kerralla. Käsilihasliikkeet jäivät kokonaan väliin kun lempilaitteeni oli jatkuvasti varattu, mutta keskivartalon lihakset saivat myös osuutensa treenistä.
Perjantai: Hiihtelyä 1,5 tuntia lapsuuden maisemissa Pihtiputaalla. Minilomalla vanhempieni luona tuli kahden päivän aikana koettua useita hienoja liikuntaelämyksiä. Torstai-iltana kävimme kannustamassa paikallisen naisten lentopallojoukkueen SM-sarjan mitallipeleihin komealla voitolla Kuusamon tytöistä. Perjantaina oli vuorossa hiihtolenkki aivan upeassa säässä minulle niin tutuissa lapsuuden lenkkimaisemissa. Hiihtelin ensin noin viisi kilometriä perinteistä Pohjoisniemen hiekkakankaalla, jonka kivet, supat ja polunmutkat ovat minulle tuttuakin tutumpia, tulihan siellä juostua lukuisat nuoruuden lenkit ja suunnistusharjoitukset. Siellä puiden välissä kiemurtelevalla ladulla hiihdellessä alkoivat rastiliput väkisinkin vilahdella silmissä, ja mieli kääntyä ensi kesän rastiretkiin. Metsälenkin jälkeen sujuttelin peltoaukean läpi Alvajärven jäälle, jossa hienoista laduista ja auringonpaisteesta nauttien vierähti vielä jokunen tovi ja kilometri. Sitten takaisin kotiin ja pienien venyttelyjen jälkeen pesulle ja syömään. Ah, ihanuutta.
Olipa kerrassaan nautinnollinen liikuntaviikko monipuolisuudessaan ja mitä parhaimmissa kevättalven keleissä. Taas on tullut todistettua se, kuinka tärkeää on löytää omat juttunsa niin urheilussa kuin elämässä yleensä. Kun tunnistaa ja tekee sitä, mikä itselle on luontevinta, suorittamisen tilalle astuu nautinto ja ilo.
Heli Siukonen
Harrastelija-Venla, kuntoliikkuja ja viestinnän opiskelija