Vuoden 2018 Jukolan ja Venlojen viesti suunnistetaan Hälvälässä, jääkauden jäljissä. Jääkauden jäljissä sijaitsee myös Tapanilan hiihtomaja Lahdessa. Majan sijainti on Baltian jääjärven rantaterassilla, 140 metriä merenpinnan yläpuolella.
Maja on merkittävä paikka miehille, jotka kesällä 2016 kokoontuivat paikalle muistelemaan liki 50 vuoden takaisia tapahtumia. Jukolan viesti vuonna 1969 suunnistettiin Vammalassa ja sieltä periytyy vuoden 2018 Jukolan järjestäjäseura Lahden Suunnistajat -37:n kautta aikain paras sijoitus Jukolassa.
Ankkuriosuudella pitkään johdossakin ollut Erkki Martikainen toi LS:n maaliin toisena, vain neljä sekuntia voittajan jälkeen.
– Tapanilan maja oli jo silloin olemassa ja täältä lähdettiin pitkille yhteislenkeille, kertoo viidettä osuutta juossut Arvo Martikainen, ankkuri-Erkin veli.
Arvo Martikainen (takana vas.), Arto Rantanen, Esko Ojala ja Esko Ranta sekä Erkki Martikainen (edessä) ovat viisi seitsemästä LS-37:n vuoden 1969 Jukolan viestin joukkueen jäsenestä.
Arvo ja Erkki Martikainen sekä kolmatta osuutta vienyt Esko Ranta, neljännen osuuden Arto Rantanen ja kuudennen osuuden juossut Esko Ojala kertaavat viestin tapahtumia vielä kuin kyseessä olisi viime vuoden Jukola. Tapanilaan kokoontuneiden viiden veljeksen lisäksi joukkueeseen kuuluivat avaaja Juhani Nuorala ja toista osuutta vienyt Olli Martikainen.
Vammalan Jukola-menestyksen lisäksi veteraanisuunnistajat muistelevat 1950- ja 1960-lukuja kokonaisuudessaan hienona aikana Lahden Suunnistajille.
– Meillä oli jo koko 1950-luvun ajan erittäin hyvä porukka, Lahden Suunnistajat oli Jukolassa kaksi kertaa neljäs, Esko Ranta sanoo.
Lahden Suunnistajilla oli erityisen juoksuvoimaisia suunnistajia, joista olisi ollut kysyntää juoksun erikoisseuroihinkin. Eräänä vuonna LS-37 oli jopa paras lahtelaisseura Palma-viestissä, joka oli Hämeenlinnasta Lahteen juostu maantieviesti.
Iltarastikulttuuria puolestaan edelsivät alueen seurojen 1950- ja 60-luvulla järjestämät viikottaiset piirikunnalliset kisat. Seura myös järjesti omia valkoisen kartan kisoja ja talvella hiihtosuunnistuksia.
– Lisäksi meitä aktiivisuunnistajia oli kannustamassa monia vanhoja veteraaneja, kuten Martti Ikävalko ja Tauno Palmi. He olivat todellisia kokoavia voimia, kiittelevät vuoden 1969 Jukola-joukkueen jäsenet.
Samanlaista yhteisöllisyyttä miehet kaipaisivat enemmän nykyiseenkin seuratoimintaan.
Tapanilan hiihtomajan ympäristö oli suunnistajille tärkeä harjoitusmiljöö jo 1960-luvulla.
Niin sanottuja ostojoukkueita ei tuolloin suunnistusmaailmassa tunnettu. LS:n joukkueen jäsenet olivat kaikki lahtelaisia, eikä muissakaan suomalaisjoukkueissa juossut ulkomaalaisia suunnistajia. Ulkomaalaisia joukkueita toki oli mukana tuolloinkin.
– Vammala oli ensimmäisiä Jukoloita joista oli yön läpi lähetys Ylellä. Se oli hieno arvostus Jukolan viestille, arvioi Esko Ojala.
Juoksun lisäksi monilla suunnistajilla oli taustaa muistakin lajeista tai suunnistustaustaa muista seuroista. Esko Ojala esimerkiksi oli myös ampumahiihdon Suomen mestari joka siirtyi Lahden Suunnistajiin vuonna 1968 Utin Haukoista.
Erkki Martikainen taas osallistui Jukolaan ensimmäistä kertaa vuonna 1958 Lahden Sammon aloittajana ja olikin osuuden johdossa viimeiselle rastille asti. Osa joukkueesta puolestaan oli opetellut Jukolan yön metkuja Lahden Hiihtoseuran porukoissa.
Hajontoja Jukolan viestissä ei vuonna 1969 vielä tunnettu, vaan osuudet olivat niin sanottuja putkiosuuksia.
– Maastot eivät erityisesti poikenneet Lahden maastoista, mutta eivät toisaalta erityisesti suosineetkaan meitä, muistelee Arto Rantanen Vammalan metsiä.
Viestin luonteesta huolimatta metsässä olevat suunnistajat eivät tuolloinkaan olleet täysin “kartalla” sijoituksista kisan aikana. Muut joukkueen jäsenet taas joutuivat jännäämään tapahtumia teltassa radion välityksellä.
Ankkuri Erkki Martikainen oli viimeiselle rastille tullessaan vakuuttunut, että oli kolmantena.
– Silloin vasta tajusin, että muut ovatkin takanani. Lopussa Liedon Parman Tuomo Peltola tuli sitten ohi. Eroa maalissa oli neljä sekuntia, muistelee Martikainen.
Neljän sekunnin ero yli kymmenen tunnin suorituksessa ei ole jäänyt harmittamaan ainakaan vuosikymmenten yli, vaikka odotuksia menestyksestä oli myös ennen vuoden 1969 Jukolaa. Kymen Rastiviestinkin LS-37 oli 1960-luvulla nimittäin ehtinyt voittaa jo kahteen kertaan.
– Juuri vuoteen 1969 ei kuitenkaan oltu ladattu mitään erityisiä odotuksia. Kuviteltiin, että kymmenen joukkoon pystyisimme sijoittumaan ja toinen sija oli siinä mielessä aivan huippua, kertoo Arvo Martikainen.
Tyhjin käsin ei kotiin siis tarvinnut lähteä, vaikka palkintojen vuoksi ei tuolloinkaan Jukolassa rymytty.
– Mitalit ja pieni sähkökahvinkeitin sieltä annettiin meistä jokaiselle.