Suoraryhtinen vanhempi herrasmies astelee Hunajatilan pihalla. Hän tervehtii reippaan kädenpuristuksen saattelemana ja kysyy huomatessaan Lahti-Hollola Jukola -lippikseni: ”Onkos Jukolan viesti taas Hollolassa”.
Myönteisen vastauksen saatuaan nyt 86-vuotias Pentti Salpakivi alkaa muistella Jukolaa vuonna 1951 joka juostiin Hollolan lentokentällä samassa maastossa kuin nytkin. ”Juoksin Helsingin Suunnistajien kakkosjoukkueessa, olin kuudennen osuuden nopein ja tulin vaihtoon sijalla 8. Yksi rasteista oli isossa supassa tai monttujahan ne silloin olivat. Etsin painannetta montun pohjalta mutta kun monttu oli todella suuri, niin rasti olikin montun keskellä sijaitsevalla tiheäpuustoisella harjanteella. Käyrien ja vesiviivojen kanssa piti silloisella kartalla olla tarkkana. Pysähdyin, kun savunhajua tuli nenään. Kun lisäksi kuulin vaimeaa puhetta, niin kiipesin harjanteelle, josta rasti löytyi ja rastimiehillä oli siellä pieni nuotio”.
Ehkäpä samalla rastilla oli jo ensimmäisten osuuksien pimeydessä rastimiehenä LS-37:n nuorukainen Pertti Virtanen. Hän on kertonut samankaltaista tarinaa: ”Kun valoja alkoi näkyä, ne jakautuivat kahteen jonoon ja menivät rastin ohi molemmilta puolilta. Kesti kauan ennen kuin viestinviejiä alkoi yksitellen saapua rastille väärästä suunnasta”. Kirjassa Jukolan viestin tarina 1949-1988 vuoden 1951 Jukolasta kerrotaan otsikon ”Huikeiden heittojen suppamaasto Lahdessa” alla mm seuraavasti: ”Voittajajoukkue IK Örnen oli ensimmäisen osuuden jälkeen 47:s ja yli puolitoista tuntia jäljessä, edellisvuosien voittaja HS 43:s, tunnin ja 26 minuuttia jäljessä, mutta johti ankkuriosuuden aikana. … Suppia riitti yksi jokaista 580 suunnistajaa kohti: pieniä, syviä, laajoja, peittoisia… Mutta suunnistajilla oli syntisen hauskaa ja jännittävää, kun kehenkään ei voinut luottaa paitsi viimeisen rastin kylmään kuulutukseen.”
Lahden Suunnistajien Pauli Riihelä muistaa olleensa paikalla vuoden 1951 Jukolassa. ”Ei siellä suurta toimitsijajoukkoa silloin tarvittu. Solmu Kantola, Toivo Oja ja muutama muu järjestivät koko kilpailun, eikä kenellekään muulle ainakaan mitään vastuullista tehtävää annettu”. Järjestelyjä helpotti se, että Jukola suunnistettiin ensimmäistä kertaa yhdestä kilpailukeskuksesta eikä enää paikkakunnalta toiselle. Vuonna 1951 myös Venlat pääsivät mukaan tositoimiin ensimmäisessä Venlojen juoksussa. Osanottajia oli 57 ja voittaja Irja Petäjä Epilän Esasta.
Mutta palataan vielä Pentti Salpakiveen, sillä hän oli mukana jo ensimmäisessä Jukolan viestissä vuonna 1949. ”En saanut vielä osallistua, kun silloin ikäraja oli 18 ja olin vasta 17-vuotias. Viestiä suunnistettiin silloin paikkakunnalta toiselle ja olimme Salmenkylän Jussin kanssa polkupyörälähetteinä vaihtopaikkojen välillä. Odotimme aina tietyn määrän joukkueita vaihtoon tai sopivan ajan ja ajoimme sitten seuraavalle vaihtopaikalle kertomaan tilanteen”. Pentti toimi suunnistusliiton valmentajana 1970-luvulla ja vuonna 1987 hän suunnisti toisessa Jukolan viestissä Hollolan lentokentällä.
Kukaan tämän jutun muistelijoista ei ole enää aikeissa saapua paikan päälle, kun Jukolan viestiä juostaan jo kolmatta kertaa Hollolan supikoissa. Onneksi he voivat seurata TV:n välityksellä jännittävää ja varmasti taas kerran ikimuistoisia elämyksiä tarjoavaa kisaa. 1951 – 1987 – 2018 – ehkäpä Jukolan viesti suunnistetaan neljännen kerran Hollolan supikoissa noin vuonna 2045.
Teksti ja kuva: Kari Valonen