Ari Anjalan ratkaisu reitinvalintatehtävään:
Violetti katkoviiva on käytetyin, selkeä ja varma valinta. Taitavalle metsässä ja mäkiä juoksemaan tottuneelle vihreä viiva lienee nopein. Oikealta kulkeva keltainen reitti sopii vauhdikkaalle sekä kokemattomalle. Vasemmalta turkoosin viivan kierto on kompromissi muista vaihtoehdoista.
Minnan Kaupin perustelut ja vinkit suunnistajalle:
Oma valintani olisi vasen kierto, sillä metsäkoneurat vievät sujuvasti suurten suppien vasemmalta puolelta minut yli puoleen väliin rastiväliä. Urat myös helpottavat merkittävästi etenemistä ja tietysti myös suunnistusta. Rastinotto olisi nopeampi ja helpompi oikealta, mutta matkaa suuria suppia kierrellen isolle polulle tulisi liikaa.
Lähtiessäni pienempiä uranpätkiä kohti rastia, olen kiertänyt helposti suurimmat montut (vihreällä ympäröity alue) ja voin tukeutua matkalla selkeisiin muotoihin. Otan vielä pienen pätkän ajouraa poikittain ennen kuin seuraan vasemmalla kolmen pienemmän supan jonoa (ylempi keltainen ympyrä), joka johdattaa minut suoraan rastiympyrässä olevalle kumpareelle.
Toki näen oikealle myös kaksi suurempaa suppaa (alempi keltainen ympyrä). Kuljen supikkojen välistä rastiympyrässä olevan pitkulamaisen kumpareen vasempaan reunaan ja leimaan rastin loivalla nenällä. Rastinottoa helpottaa myös se, että rasti sijaitsee aivan supikkoalueen reunassa, josta alkaa tasainen maastonosa kohti pohjoista. Tiedän olevani oikeassa paikassa, kun näen tasaisen kankaan avautuvan.