Tampereen Pyrintöä edustava Ruotsin maajoukkuesuunnistaja Johan Runesson laati neljä erilaista reitinvalintaa saman seuran Jouni Mähösen laatimalle Rahametsän pitkälle välille. Rahametsä on Hollolan Sairakkalassa sijaitseva yksi Lahti-Hollola Jukolan ensi kevään harjoitusmaastoista.
Punainen reitti: yövalinta
Tämä on reitinvalintani, jos juoksisin välin jollain Jukolan yöosuuksista. Lähden rastilta suunnalla kohti isoa avointa suppaa, joka pitäisi löytyä helposti. Tarkistan vielä suunnan kompassista, kun ylitän polun heti rastin jälkeen. Juoksen suoraan supan pohjan kautta ja notkoa ylös. Rinteen jälkeen tulen kuviorajalle ja kolmelle pienelle kumpareelle, jonka jälkeen maasto on tasaisempaa. Seuraavaksi kohti isoa polkua, jota juoksen oikealle seuraavan polun risteykseen. Tiedän tarkalleen missä olen ennen kuin lähden tasaiselle kankaalle.
Seuraavaksi yritän polulle ja toivottavasti näen matkalla myös kivet ja mäen, mutta jos en, luotan kompassiin. Minun pitäisi huomata kuvioraja ja kasvillisuuden vaihtuminen ja tulla sitten polulle. Juoksen polkua hetken, jonka jälkeen suuntaan kohti suppajonoa. Koska rastin lähellä ei ole juuri mitään kartalla, iso pitkä suppa on myös rastinottopisteeni ja juoksen siksi aivan sen pohjalle, jotta tiedän tarkasti missä olen kun lähestyn rastia. Kiipeän ylös supasta ja kun tulee tasaista minun pitäisi nähdä suppa vasemmalla ja rasti seuraavassa supassa.
Sininen reitti: päivävalinta
Tämä on reitinvalintani valoisilla osuuksilla ja on suorempi kuin yövalinta. Tiedän kokemuksesta, että Jukolassa on varsinkin myöhemmillä osuuksilla uria. Yleensä minulla on oma suunnitelma välille, mutta jos näen hyviä uria, yritän myös käyttää niitä. Aloitan välin seuraamalla mäkeä, jonka jälkeen suuntaan polulle. Sitten toivon näkeväni ison supan, mutta nyt en laskeudu aivan sen pohjalle, jotta välttäisin hieman nousua. Näen pidemmälle kuin yöllä, joten uskon pysyväni kartalla.
Kun olen kiivennyt supasta kolmen pienen mäen luo, otan suunnan suoraan rastille ja juoksen niin kovaa kuin pääsen noin 200 metrin päähän rastista. Minun ei tarvitse tietää, missä olen, mutta rastinottoon on aina oltava suunnitelma. Oma suunnitelmani on nähdä kivi ja pieni kumpare ennen vihreää aluetta. Vihreässä suuntaan hieman oikealle, jotta näen ison supan, jonka avulla voin paikantaa itseni ja löytää rastin. Selkeä ja yksinkertaistettu rastinottosuunnitelma on minusta tärkeä tällaisessa tasaisessa maastossa, missä yleensä suorin reitti on myös nopein. Tässä maastossa on pystyttävä pitämään maksiminopeus koko rastivälin ajan. Jos joutuu pysähtelemään ja varmistelemaan, menettää aikaa.
Vihreä reitti: varma valinta
Jos et ole kokenut yösuunnistaja tai olet muuten epävarma ja edessä on vaikea ja pitkä rastiväli, kannattaa ensin tutustua rauhassa koko väliin. Pitkä väli kannattaa jakaa lyhyempiin osiin, jotta tunnet koko ajan hallitsevasi suoritusta. Tässä valinnassa alku on sama kuin punaisella reitillä, mutta ennen isoon suppaan suuntaamista kompassin avulla, kannattaa mennä polun mutkaan asti, jotta tietää varmasti missä on. Suppa näkyy hyvin, koska se on avoin. Supan pohjalla on välin ensimmäinen etappi. Seuraavaksi pitää päästä isolle polulle. Karttaa ei välttämättä edes tarvitse lukea, jos korkeuskäyrät eivät nappaa. Tärkeintä on pysyä suunnassa kompassin avulla, jotta tulee lopulta varmasti polulle.
Polkua jatketaan oikealle aina hakkuuaukolle asti, jossa on välin toinen etappi. Seuraava tavoite on päästä toisen hakkuuaukon kautta seuraavalle isolle polulle. Voit juosta joko aukon poikki sen kulmaan tai seurata vasenta laitaa, joka voi olla hyvä vaihtoehto etenkin yöllä. Aukon kulmasta suuntaa kompassilla kohti seuraavaa aukkoa. Jos olet epävarma tai et näe aukkoa, kaarra oikealle, koska polku tulee sieltä vastaan.
Kun olet tullut polulle, juokse vasemmalle ja yritä nähdä oikealle lähtevä iso polun risteys. Tämä on välin viimeinen etappi ennen rastia. Tähän asti on tarvinnut käyttää lähinnä kompassia ja polkuja, mutta rastille päästäksesi on luettava myös käyriä. Kun polku on mennyt notkon poikki, oikealla puolella on pieni mäki. Tästä otetaan suora suunta rastisuppaan. Yleisneuvona voidaan sanoa, että rastia lähestyessä on aina hyvä vähän hidastaa. On hyvä on varasuunnitelma, jos esimerkiksi tällä välillä juoksee polkua rastin ohi aukolle saakka.
Keltainen reitti: vasen valinta
Rastivälille on myös olemassa vasemmalta kiertävä vaihtoehto. Tällä vaihtoehdolla välttää alun ison supan, mutta karttaa on luettava tarkemmin. Sen jälkeen voi kuitenkin juosta kovaa ja suunnistaa suppien avulla tasaisessa maastossa lähes rastille asti. Rastilta suunnataan polulle, jota juostaan risteykseen ja jatketaan toista polkua. Kun polku kaartaa oikealle alas, jatketaan samassa suunnassa kunnes oikealla on iso suppa. Sitä kierretään, kunnes tullaan taas polulle. Polkua juostaan aukolle asti, jonka jälkeen seurataan kuviorajaa ja kiivetään ylös pienelle polulle.
Nyt voi lisätä vauhtia. Polkua seurataan isommalle polulle, jota jatketaan vasemmalle risteykseen asti. Risteyksestä otetaan suunta pyöreälle supalle ennen kuviorajoja. Suunnassa pysymistä helpottaa vasemmalle jäävä pitkulainen suppa. Kun tullaa pyöreälle supalle, kierretään se oikealta ja jatketaan kuviorajan poikki menevälle polulle. Polkua juostaan kuviorajan kärkeen, josta otetaan suunta rastille. Rastille mennessä ylitetään vielä heikko polku ja pitkulainen mäki.
