Suppamaastot ovat erikoisuuksia suomalaisessa suunnistuksessa. Supat eli harjukuopat ovat muodostuneet jääkauden sulamismyllerrysten aikana. Mikäli supikot ovat vieraita, on pieni perehdytys aiheeseen paikallaan. Koska supat eivät kerro olemassaolostaan etukäteen, on syytä kutsua onnea puolelleen ja alkaa valmistautumaan.
Yllä olevassa kuvassa on karttamerkkejä supista. Ensimmäisenä vasemmalla on pieni suppa, niin sanottu u-suppa. Toisena on normaali suppa yhtenäisellä korkeuskäyrällä piirrettynä, eli noin 5 metriä syvä kuoppa. Katkonaisella korkeuskäyrällä eli apukäyrällä piirretty kolmas suppa on suurimmillaan noin 2,5 metrin syvyinen, monesti suppa saattaa olla hyvinkin laakea. Tämä monttu on vielä avoin, eli supassa ei kasva puita. Neljäntenä on kolmen korkeuskäyrän suppa, joka painuu 15 metriä muun maanpinnan tason alle. Rotkon kaakkoisreunalla on kivikkoa ja louhikkoa kuten monen jyrkkärinteisen supan reunalla monesti on. Syvimmät suppamuodostelmat Hälvälän maastossa ovat noin 40 metriä syviä. Muutamat maaston suurimmat muodot ovat niin hallitsevia, että niitä ei pysty olemaan huomioimatta kohdalle sattuessa ja muotoja pystyy hyödyntämään reittinsä hahmottamisessa. Isojen, kattilamaisten suppamuodostelmien vastapainona muut korkeuserot ovat pieniä. Mäkiä ei ole lentokentän lähistöllä kuin nimeksi.
Suurien suppamuotojen kiertäminen hankaloittaa reitillä pysymistä ja suunnitelmansa toteuttamista. Laakeilla alueilla taas maaston muotoja on hankalaa havainnoida ja paras tapa navigoida on edetä kompassisuunnalla. Kuviorajoja kannattaa hyödyntää kun se on mahdollista. Supat eivät näy kauas, mutta metsän raja tai hakkuuaukea saattaa näkyä hyvinkin etäälle. Täysin avonaiset supat ovat myös hyviä maamerkkejä ”tavallisiin” suppiin verrattuna. Suunnistussuorituksessa olennaista on vauhdin sovittaminen kartanlukuun. Mitä vaativampaa syherikkö on, sitä rauhallisemmin on syytä edetä. Pahimmilla alueilla kannattaa edetä jopa suosiolla kävellen. Polkuvaihtoehto on reitinvalintana jyrkkämuotoisen supan ylittämiseen verrattuna houkutteleva vaihtoehto, mikäli vain mahdollisuus hopeavadilla tarjottuna tulee eteen.
Kuvassa on kuluneen kesän Lahti-Suunnistuksen H21A-sarjan sunnuntain pitkän matkan kilpailusta Timo Saarisen gps-reittiviivaa supikossa luovimisesta. Suorin reitti isojen suppien poikki ei tässä tapauksessa ainakaan ole nopein reitti.
Supikko, synkkä kuusikko ja yö voivat olla vaativa yhdistelmä. Liveseurantojen klassikko, Yökuppi Hälvälässä vuodelta 2009 kertoo kuinka haastavaa yösuunnistus parhaimmillaan on kun teoria pistetään happotestiin. Kuvassa ovat gps-reitit vaativalla suppa-alueella seikkailusta. Kyseinen maastonosa on Jukola 2018 kilpailukieltoalueen keskiössä. Tähän asti lukemista jatkaneille tiedoksi, että ensi kevääksi on valmisteilla kaksi uutta suppamaastoa harjoitusmaastoiksi. Toinen näistä on lähempänä kilpailumaastoa kuin arvaakaan. Suppasuunnistuksen osa 2 julkaistaan puolen vuoden päästä 10.5.2018. Pysy siis kanavalla.
Teksti ja kuvat: Ville Kauppi