Lahden MM-hiihdoista jäi urheiluväen mieliin hieno kokonaisuus, jonka kruunasi maastohiihdossa saavutetut mitalit. Saalis oli paras moniin vuosiin. Voitetut mitalit nostattivat tunteet pintaan niin urheilijoilla itsellään kuin kisoja seuranneella yleisöllä. Jälleen kerran tuli todistettua, että huippu-urheilijan valmentautumisessa ei riitä asioiden tekeminen oikein vaan kovassa kilpailussa menestys on saavutettavissa vain riittävän intohimoisella asenteella. Motivoitunut urheilija valmistautuu huolella kilpailutilanteeseen niin, että keho ja kalusto ovat valmiina äärimmäiseen ponnistuksen. Tekemisestä pitää pystyä nauttimaan. Huippu-urheilijalle se merkitsee jotakuinkin masokistista asennetta itsensä kiusaamisessa kisakuntoon. Vetoharjoituksen jälkeen putoaminen polvilleen taitaa olla suorastaan välttämättömyys. Meille kuntourheilijoillekin iskee ajoittain huuma ja intoudumme hieman koettelemaan rajojamme, mikä on varmaan ihan hyvä juttu perusterveelle kuntoilijalle. Pääosin harjoittelu lienee kuitenkin leppoisaa hikoilua mieliharrastuksen parissa sisältäen jopa rupattelua samanhenkisten liikkujien kanssa.
Miten tuo kuntoilijan nautiskeleva asenne liittyy huippu-urheiluun, tai toisin päin? Urheiluvälinekauppiaat olivat tyytyväisiä suomalaisten hiihtäjien menestykseen toki myötäelämisen hengessä, mutta ennen muuta menestyksen näkyessä suksikaupan lisääntymisenä. Kuka silloin on voittaja? Louna-Jukolan slogania lainaten ”Jokainen on voittaja!” Liikkuva ihminen voittaa kohoavana hyvinvointina niin mielen kuin kehonkin osalta. Yhteiskunnan kannalta hyvinvointi näkyy terveydenhoidon säästöinä ja lisääntyvänä tuottavuutena työpaikoilla. Eivät menneet säilölumen ja tykkilumen tuottamiseen laitetut eurot hukkaan!
Hiihtokausi alkaa olla kohta käsitelty vaikka Lahdessa upeilla MM-kisojen latupohjilla voidaankin hiihtää vielä pitkään. Me suunnistajat odotamme jo innolla maaston vapautumista ohuesta lumipeitteestään – menköön lumi nopeasti kun sitä ei oikeastaan juuri ollutkaan! Tänä keväänä toivomme voivamme houkutella lisää kuntoilijoita iltarasteille ja sitten reilun vuoden päässä odottavaan Jukolaamme, joko suunnistamaan tai talkoolaiseksi. Kuntosuunnistajien määrä rasteilla on jatkanut varovaista kasvuaan. Viimevuonna tilastoitiin pieni kasvu, valtakunnan tasolla reilun 10 000 kävijän lisäyksenä. Lahden Suunnistajien iltarasteilla kävijämäärät vaihtelivat reilusta sadasta yli kolmeensataan suunnistajaan. Se on hieno osanottajaluku kun muistetaan alueen runsas iltarastitapahtumien tarjonta. Lähes viikon jokaisena päivänä pääsee suunnistamaan pienellä kausivaihtelulla. Perjantai on rauhoitettu omatoimiselle liikkumiselle.
Kävijämääriä on vielä helppoa lisätä, mutta se ei tapahdu itsestään. Iltarastien järjestelyissä on huomioitava asiakas jo opastus- ja parkkijärjestelyistä alkaen puhumattakaan sujuvasta kirjautumisesta maastoon lähdettäessä ja sieltä tultaessa. Myös kuntosuunnistajalla on lupa odottaa vaihtelevia ja harrastajan tason huomioon ottavia ratoja. Nämä perusasiat alkavat olla jo kohtuullisessa kunnossa, joten kuntoilijan houkuttelu vaikkapa Jukolaan helpottuu.
Vai helpottuuko? Jokainen Jukola-joukkue vaatii kokoajansa, joka jaksaa innostaa muita yhteiseen haasteeseen. Osanottomaksu ei liene ongelma, koska Jukola on osallistumiskustannuksiltaan halvempi kuin mikä muu kuntoilijalle sopiva brändi-tapahtuma tahansa. Lisäksi jo aika moni työnantaja kannustaa väkeään liikkumaan maksamalla ainakin firman nimellä osallistuvan joukkueen osanottomaksun.
Mikä sitten saa joukkueen kokoajat liikkeelle? Avuksi voisi olla helposti tarjolla oleva tieto tapahtumasta, valmistautumisen tukeminen ja heti kirjoituksen aluksi todettu tunteiden nostattaminen. Viestintää voidaan tehostaa ja perustaa Jukola-koulu oppia jakamaan. Tunteiden nostattamiseen tarvitaan MM-hiihtojen tapaan huippusuunnistajien onnistumisia ja esimerkkiä. Onneksemme meneillään oleva maajoukkueen sukupolven vaihdos näyttää olevan hyvällä mallilla. Nuorten maajoukkue menestyi taannoin loistavasti ja kotikisoista Tampereella on lupa odottaa jälleen huippusuorituksia. Kärköläläisen Antti Örnin vetämä nuorten joukkue on kehittynyt määrätietoisella työllä ja nuorten henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon ottavalla valmennuksella. Uskallan sanoa, että työ palkitaan jo lähivuosina menestyksellä ja koko lajin kannalta tärkeällä huomiolla.
Omalla alueellamme havaittavissa oleva hyvä pöhinä ja lisääntyvä yhteistyö seurojen kesken valmennuksen järjestelyissä on jo tänä talvena tuottanut hyvää tulosta. Nuoret hiihtosuunnistajat Tomi, Osakari ja Eemeli voittivat SM-kultaa viestissä Raahessa. Mitalit ovat harvinaista herkkua vähälumisessa Päijät-Hämeessä! Parhaat onnittelut mitalisteille ja tunteella kesää kohti!