Juhani Nuorala (80) on juossut ”ainakin 40” Jukolaa ja ollut mukana monissa järjestelytehtävissä useissa Jukoloissa. Kaukametsäläiset ry:n jäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1983. Ensimmäisen Jukolansa Nuorala muistelee juosseensa vuonna 1957.
Nuoralalla on siis todella pitkä kokemus Jukolasta niin osallistujana kuin järjestelypuolellakin.
Jukolan järjestelyissä Nuorala on ollut mukana aina kun Jukola on Lahden seudulla järjestetty. Usein teknisellä puolella johtotehtävissä, viimeisimmissä ”seurustelu-upseerina” eli VIP-vieraiden isäntänä.
– Vuoden 1987 Jukolassa tehtävänimikkeenä taisi olla tekninen asiantuntija. Silloin oli uusinta uutta sähköinen tulospalvelu. Se puoli on kyllä kehittynyt valtavasti, kun nykyään kaikki on ”online”.
Kasvava osallistujamäärä haastaa järjestäjät
Nuorala on nähnyt Jukolan kasvun parinkymmenen joukkueen metsäkisailusta kansainväliseksi massatapahtumaksi ja kansanjuhlaksi. – Siitähän se kasvu varsinaisesti alkoi, kun naiset pääsivät mukaan, aluksi Venlojen juoksuun, sittemmin viestiin.
Järjestelypuoleen tämä on vaikuttanut paljon. – Osanottajanmäärän kasvu on tietenkin varmasti suurin muutos. Parkkipaikkoja tarvitaan enemmän, kun kyllähän ne ihmiset pääosin edelleen autolla sinne tulee, Nuorala toteaa.
– 1987 Jukolassa oli yli 1000 joukkuetta, mutta autot mahtuivat vielä hyvin vanhan lentokentän alueelle kisakylän kanssa. Nyt varmaan tekee jo tiukkaa, Nuorala pohtii. Vaikka tunnustaa ettei ole nyt näihin tämän Jukolan järjestelyihin mitenkään tutustunut.
– Silloin aikanaan pohdittiin kyllä paljon, että kuinka sitä tapahtumaa saataisiin jotenkin lähemmäs yleisöä, että ihmiset kiinnostuisivat ja tulisivat katsomaan. Joskus minä ehdotinkin, että voisiko se lähdön tuoda tuohon Lahden kisamonttuun ja siitä sitten ensimmäinen osuus juostaisiin sinne Hälvälään. Pääsisivät kaupunkilaiset sitä hyvin katsomaan ja olisi varmasti väkeä. Mutta ei siitä sitten oikein innostuttu, Nuorala muistelee.
Karttojen kehitys on ollut huimaa
Toinen suuri muutos ja kehitys on tapahtunut kartoissa. – Alkuaikoina ne kartat olivat vähän sinnepäin. Eikä niitä oikein ollutkaan kuin varuskunta-alueilta.
Nuorala toimi pitkään Puolustusvoimien urheilukoulun valmentajana. – Siinä työssä oli varsinkin alkuaikana puolensa, kun valmistuneet Jukola-kartat saatiin käyttöön heti tuoreeltaan. Sinnehän me sitten heti vietiin pojat leirille. Ja ihan varmasti oli hyötyä, kun päästiin maastoon tutustumaan etukäteen, Nuorala myhäilee. – Nythän se ei enää ole mahdollista, kun on nämä harjoituskieltoajat ja -alueet. Ja hyvähän se niin on.
Nuorala muistelee juosseensa Jukolassa noin 40 kertaa. – Yleensä minä sain niitä pitkiä ja pimeitä alkupään osuuksia, niille kun eivät muut oikein tahtoneet, Nuorala naureskelee. – Juoksin Urheilukoulun porukoissa, Ylivieskan Kuulassa, Oulun hiihtoseurassa ja Lahden Suunnistajissa. Parhaiten on jäänyt mieleen se, kun Lahden Suunnistajien porukassa tultiin toiseksi -69 ja hävittiin loppukirissä Liedon Parmalle.
Jukolan henki vetää myös talkoolaisia
Vapaaehtoistyöntekijöiden hankinta on aina ollut haasteellista. – Kyllä se semmoiset parituhatta henkeä töihin vaatii, muuten se ei toimi. Aina on kuitenkin löytynyt vapaaehtoisia talkoisiin. Silloin 1987 oli oikein jononaan talkooporukkaa tulossa ja 1200 ihmistä oli kaikkiaan mukana Jukolaa tekemässä. Ehkä se on se tunne, että on hieno olla mukana tekemässä isoa tapahtumaa, Nuorala kiittelee.
Vuoden 2018 Jukolan järjestelyissä Nuorala ei enää ole mukana, mutta aikoo kuitenkin tulla paikan päälle viestiä katsomaan, tottakai, jos vaan terveys antaa myöden.
Anne Rauhamäki