Monet Lahti–Hollola Jukolan tekijät olivat mukana tutustumassa viime viikonvaihteen Lappee-Jukolaan. Valtaosa ehkä vielä itse jomman kumman vuoden 2018 järjestävän seuran Jukola- tai Venla-joukkueessa kisaten, mutta osa myös etukäteen järjestetyissä esittelytapahtumissa tai itse tapahtuman tekijänä.
Ainakaan oma suurin siirtymäni tässä vaiheessa ei ole ollut Lappeenrannan reissulla kertyneet yli 700 ajokilometriä tai lukuisat siirtymämarssit puolijoukkueteltalta mediakeskukseen. Suurin sekä ajatuksellinen siirtymä että omaan ajankäyttöön liittyvä päätös on ollut ryhtyä tapahtumaviestijäksi.
Yhteen seuraan tai yhteen urheilijaan keskittymisen sijaan keskityn seuraavan kahden vuoden ajan enimmäkseen yhteen tapahtumaan. Se on uutta ja sekä pelottavaa että kiehtovaa. Vaikka oppiminen tapahtuu Jukolan hienojen periaatteiden mukaisesti käytännön tiedonsiirron periaatteella, kukaan ei enää oman tapahtumamme lähtöviivalla ole juoksemassa asioita valmiiksi puolestamme.
Mutta juuri tämä on luultavasti tärkein syy sille, että esimerkiksi Lappee-Jukola keräsi ennätykselliset 2016 talkoolaista. Ja mitä itse sain mediapalvelutiimin töissä olla mukana, mukana oltiin poikkeuksellisista sääoloista huolimatta joviaalilla eteläkarjalaisella asenteella, jota toivottavasti tarttui myös muualta tulleisiin.
Kokonaisuuteen siis yritetään keskittyä ja siinä kokemuksen kartuttaminen sekä suunnitelmat ovat hyvä apuväline ja jopa välttämättömyys. Tapahtuman huuma on kuitenkin niin vahva, että se vie väistämättä mukanaan.
Kun pitkän viikonvaihteen tehneen Antti Örnin ääni Lappee-Jukolan mediatentissä sortui hänen haastatellessaan Jukolan Viestin ensimmäistä kertaa voittanutta Jani Lakasta, 39, se oli urheiluviestintää parhaimmillaan.
Sitä oli niin se, kun tapahtuman uutistiimin vapaaehtoiset löysivät uusia tapoja viestiä asioita yleisölle kuin sekin, että YLEn kokeneet toimittajat olosuhteista valittamatta Jukolan viestin ratkaisuhetkillä tekivät suoraa lähetystä mahdollista voittoa jännittäneen KooVeen teltalla.
Menestyvien joukkueiden takaa löytyvät aina vahvat ja persoonalliset yksilöt. Jani Lakasen voiton tapaiset tarinat ovat ainakin meille viestijöille kaikki kaikessa ja samalla paras keino herättää vielä nykyistä suuremman yleisön kiinnostusta lajia kohtaan.
Kiertelin lauantaina Lappee-Jukolan telttakylässä ja vaihdoin muutaman sanan myös Merja Rantasen kanssa. Urheilijana upeaa menestystä saavuttanut Merja vaikutti samalta ihmiseltä kuin yli vuosikymmen sitten, jolloin hän vasta asetteli lähtömerkkejä maailman huipulle pääsemiseksi.
Monet tämän lukevat muistavat Merjan lahjakkuuden lopullisen läpilyönnin, keskimatkan MM-pronssin Sotkamosta 2013. Itse iloitsin silloin siitä, että pronssin sai paitsi lahjakas urheilija, myös urheilija joka edellisessä hänestä tekemässäni haastattelussa oli kertonut olevansa nuoren seurakaverinsa urheilijakummi.
Tuttuja löytyi myös maalisuoran kupeeseen pystytetystä puumökistä. Mikko Reitti hoiti Lappeessa kansainvälisen web-lähetyksen juonnon.
Samalla hän kertoi jo jonkin aikaa vaihtaneensa ajatuksia edellisten Jukoloiden areenatuotannon tekijöiden kanssa: Lahti–Hollolassa Mikko tiimeineen vastaa itse areenatuotannosta.
Viestintä ja viestinnän keinot muuttuvat koko ajan. Tärkeintä niin urheilussa kuin urheiluviestinnässäkin on, että sitä tehdään täydellä sydämellä.
Tämän vaatimuksen täyttävät ainakin Jukolatiimin ihmiset, joista lukuisat ovat lisäksi tekemässä myös Lahti–Hollola Jukolan taustoja.
Kun maailman kenties tunnetuin suunnistaja Minna Kauppi, rokkarina paremmin tunnettu Sipe Santapukki ja lääkäri sekä sydäntutkija Emmi Helle valmistautuivat hyväntekeväisyysponnistuksensa fyysisesti rasittavimpaan koetukseen Lappeenrannassa, riitti Jukolatiimin teltalla vierailijoita.
Jukolatiimi kerää varoja tavalla, joka ehkä on uutta suomalaisen urheilun ja suunnistuksen parissa. Lääkäri ja tutkija Emmi Helle kertoi, että hänelle vastaavat projektit ovat tuttuja ulkomailta.
Omaa mukanaoloaan Jukolatiimissä hän piti enemmän vastavuoroisuutena kuin hyväntekeväisyytenä, sillä kun suomalaiset lähtivät innolla mukaan hänen sydäntutkimukseensa, tuntui hänestä vastavuoroisesti oikealta tehdä jotain konkreettista sydänsairaiden lasten hyväksi.
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen, kysyttiin Lappee-matkan jälkeen ja kehotettiin laittamaan ajatuksia ylös, ennen kuin aika ne kultaa.
Päällimmäisenä jäi mieleen, että Lappee-Jukolan vaikeista oloista huolimatta Jukolassa on jotain, joka puristaa meistä kaikista ulos parhaan. Siinä riittää vaalittavaa.
Juha Reinikainen
Viestintäpäällikkö, Lahti–Hollola Jukola 2018