Jukola.com haastatteli kilpailun jälkeen Venlojen viestin ratamestarin Mikko Rapakon (kuvassa vas.).

Jos Napapiiri-Jukolan Venlojen viestin ratamestari Mikko Rapakko starttaisi nyt viestiin, kovin montaa rastiväliä hän ei menisi toisin kuin kilpailijat. Jukolan jälkeinen viikko on kulunut gps-seurantoja tutkien ja optimaalisia reittejä mittaillen. Paikoin on saanut yllättyä.
– Joistakin kohdista ajattelin etukäteen, että sieltä ei kannata mennä. Sieltä ne ovat kuitenkin menneet, eivätkä väliaikojen perusteella ole siinä hävinneet, Rapakko sanoo.

Ennakkohaastattelussa hän totesi, että huippusuunnistajat ovat huippusuunnistajia missä vain. Jukolassa sai kuitenkin nähdä käsittämättömiäkin siellä, missä niitä ei odotettu. 

Syynä lienee se, että nykysuunnistajien huippusuoritukset perustuvat kartanlukuun. Silloin alueet, joissa kartalla ei ole luettavaa, aiheuttavat ongelmia. Nämä ns. tyhjät alueet huippujoukkueet nostivat myös ennakkoon Napapiiri-Jukolan keskeiseksi haasteeksi. Se toteutui.
– Täällä piti osata suunnistaa kompassin avulla, Rapakko sanoo.
Siellä, missä kallionmuodot, kivet ja mutkittelevat korkeuskäyrät eksyttävät kuntosuunnistajan, kilpasuunnistaja on omillaan. Rapakko näyttää esimerkin kartalta Venlojen viestin kauimmaisesta kivikkoalueesta.
– Tämän ajattelin vaikeaksi, mutta siellä rastit löytyivät helposti.

Jukola.com otti Rapakon kanssa tarkasteluun yhden kartan kultakin Venlojen viestin osuudelta.
Kaikkiaan Venlojen viestissä oli 90 erilaista läpivientiä eri hajontarastien kautta.
– Eli joukkueella numero 91 oli sama rata kun joukkueella 1, Rapakko selittää.
Jukolan viestissä eri läpivientejä oli 104. Rapakon mukaan eri hajontaratojen matkat poikkesivat enimmillään 200 metriä.
Yleisesti Rapakko toteaa, että melkein kaikissa tapauksissa kulku rastiväliviivaa pitkin oli hyvä vaihtoehto.
– Näissä maastoissa siinä harvoin häviää.
Lukuisat suot olivat pääosin kulkukelpoisia ja vielä joutuisampia, jos juuri ennen tapahtumaa ei olisi satanut niin paljon. Silloin olisi ehkä reitin aika-arvioon tullut isompi heitto. Nyt nopein joukkue tuli maaliin 13 sekunnin päästä siitä, mitä Rapakko oli edellispäivänä medialle arvioinut. 

Oheisissa mallikartoissa ratamestarin suositusreitit on merkitty vihreällä merkintätussilla. Joukkueiden tekemiä reittivalintoja on merkitty violetilla.

1. Osuus (kartta V106)

Linkki karttatiedostoon: Venla1

Ensimmäinen suuri hämmästys oli reittivalinta rastille 1, missä osa lähti kiertämään oikean kautta. 

– He eivät kuitenkaan menneet latupohjalle, vaan oikaisivat suon yli kielletyn alueen pohjoispuolitse, Rapakko kuvaa.

Hänen mukaansa kierto ei ollut tarpeen.
– Tässä oli tehty siltakin sitä varten, että pääsee hyvin rastille, Rapakko osoittaa rastiväliviivan tuntumassa kulkevaa reittiä.
Myöhemmillä osuuksilla rastiväli juostiin pääosin suoraan.
– Ehkä siellä sana kiiri, että sieltä pääsee, Rapakko pohtii.
Seuraavaksi ratamestarin huomion saa saapuminen rastille numero 4. Ihannereitti kulkisi uraa ja sen jälkeen kuivaa maata pitkin.
– Tässä osa lähti kesken matkan oikaisemaan suota pitkin ja siinä kyllä hävisi, Rapakko sanoo.
Rastille 8 nopein oli kiertää eteläkautta tietä pitkin. Yläkautta kierto kuivempaa maata pitkin olisi ollut Rapakaon mukaan hyvin suunnistettuna alle puoli minuuttia hitaampi. Käytännössä sitä kautta menneet jäivät jälkeen noin minuutin, sillä he eivät jostain syystä löytäneet rastille suoraan. Suora reitti rastiväliviivaa pitkin oli Rapakon haaintojen mukaan noin minuutin hitaampi kuin tien kautta kiertäminen.

2. osuus (kartta V207)

Linkki karttatiedostoon: Venla2

Ensimmäinen merkille pantava rasti oli numero 5, jonne ei Rapakon mukaan ollut selkeästi helppoa reittiä tarjolla. Ne, jotka kiersivät suota pitkin, luultavasti pystyivät käyttämään hyväkseen kauempana näkyviä kiellettyjen alueiden merkkinauhoja. Kielletyt alueet olivat ylipääsemättömiä soita.
Rasti 8 oli hajonta, ja mukana myös 1. ja 3. osuudella (108/V106, 150/V207, 159/V317). Ratamestarin mukaan nämä rastit olivat helppoja, mutta virheitä tehtiin yllättävän paljon. 

– Esimerkiksi rasti 150 oli kuivalla maalla, mutta suunnistajat etsivät sitä länsipuolella olevalta soistuvan maan alueelta, Rapakko kuvaa.

Ratamestarin mukaan rastille 10 pieni kierto oli todennäköisesti nopeampi kuin suoraan meno.

3. osuus (kartta V317)

Linkki karttatiedostoon: Venla3

Tällä osuudella lähdettiin maastoon eri suuntaan kuin muut osuudet. Ratamestarin mukaan joutuisin reitti kulki tieuria pitkin ja sen jälkeen piti ottaa pieni oikaisu kohti rastia.
– Osalle tuli siinä pientä mutkaa, jos oikean kautta tulivat kohti rastia.
Pitkän kolmososuuden suurin yllätysväli oli rastille 12. Rapakko piti ennakkoon rastin löytämistä helppona, mutta juurikin vähäiset karttamerkinnät ilmeisesti tekivät siitä huipuillekin vaikean.
– En kyllä aivan ymmärrä, miten se oli niin vaikea, kun siinä on hyvin selkeä kasvillisuusrajakin, Rapakko pohtii.
Myös rasti 13 osoittautui yllättävän vaikeaksi.
– Siinä ajattelin, että niistä ojista saa helposti kiinni, missä on, Rapakko.

Ratamestarin mukaan kilpailu osin ratkesi kolmannella osuudella kahteen hajontarastiin, 172 (V317) ja 156 (V411).  Näille rasteille tuli hakua sekä Tampereen Pyrinnön että IFK Göteborgin suunnistajilla.
Rastivälillä 15–16 osa juoksi varsin pitkän kierron pohjoispuolella olevaa tietä pitkin. Väliaikojen perusteella se oli kelpo ratkaisu, vaikka ratamestari piti ennakkoon kiertoa turhan pitkänä. Hänen oma reittinsä olisi kulkenut rastiväliviivaa pitkin ja lopuksi koukannut sen eteläpuolelta.
– Se oli hyvä vaihtoehto myös, Rapakko summaa.
Reitin lopussa rastille 20 pieni koukkaus kuivaa maata myötäillen oli Rapakon mukaan suoritukselle eduksi.

4. osuus (kartta V411)

Linkki karttatiedostoon: Venla4

Neljännen osuuden huomiot ratamestari nostaa radan loppupäästä. Rastin 13 ajatus oli hänen mukaansa se, että sinne pitää mennä tarkalla suunnalla.
Rastille 14 puolestaan osa meni suoraan ja osa hieman kiertäen.
– Siinä ei tainnut kumpikaan hävitä, Rapakko sanoo.
Pitkällä rastivälillä 14–15 ratamestari oli ajatellut pidemmän kierron vasenta kautta optimaalisimmaksi. Kilpailu kuitenkin osoitti nopeimman reitin löytyvän toisesta suunnasta eli kiellettyjen alueiden oikealta puolen.
– Ilmeisesti se suon läpi kulku ei ollut niin hidasta kuin ajattelin, Rapakko pohtii.
Tuolla välillä nähtiin myös monta muuta ratkaisua.
– Osa meni jopa alas vihreälle alueelle ja latupohjalle. Siinä kyllä hävisi.
Rastin 15 löytäminen osoittautui myös hankalaksi, mikä on Rapakon mielestä yllättävää.

Missä voisimme vielä säästää? 

Sitä on miettinyt jo monta vuotta Napapiiri-Jukolan ympäristövaliokunta. Tavoite on säästää ympäristöä ja siihen tarjoaa hyvät askelmerkit Ekokompassi-sertifikaatti, joka Jukola-tapahtumissa on käytössä.

Kyse on Suomen Luonnonsuojeluliiton kehittämästä ympäristövastuullisuusohjelmasta, jota muun muassa monet yritykset noudattavat.

Napapiiri-Jukolassa oli sunnuntaina Ekokompassi-sertifikaatin auditointitilaisuus. Kierroksella käytiin läpi kaikki toiminnot ja tarkastettiin, onko ne tehty kuten on asiakirjoihin kirjattu.

Suunnitelmat ja muut dokumentit auditoijat olivat tarkistaneet jo aiemmin Jukola-viikolla.

Lopputulos tuli tietoon sunnuntaina iltapäivällä: hyväksytty.

Koko organisaatio mukaan

Ympäristövastuun toteutuminen vaatii, että koko organisaatio on siinä mukana. Siksipä asiantuntemusta on jaettu kaikkiin Jukola-toimintoihin.

– Olemme mainostaneet joukkoliikennettä, ohjanneet lähiruokahankintoihin ja suunnitelleet tehokasta logistiikkaa, ympäristövaliokunnan johtaja Sannamari Pehkonen sanoo.

Yksi iso asia Napapiiri-Jukolassa on ympäristön kulumistutkimus. Maasto on kartoitettu ennen tapahtumaa, ja jäljet tutkitaan tapahtuman jälkeen.

– Ja luonnon perustilaselvitys tehtiin jo useampi vuosi sitten. Siinä kartoitettiin erityisiä luontoarvoja ja alueen muut käyttäjät, Pehkonen kertoo.

Ekokompassin 10 kriteeriä

1. Ympäristölainsäädäntö: Organisaatio sitoutuu noudattamaan toimintaansa koskevaa ympäristölainsäädäntöä ja -määräyksiä.
2. Ympäristövastaava: Organisaatiolla on nimetty Ekokompassi-yhteyshenkilö. Yhteyshenkilö saa tarvittavan koulutuksen ympäristövastaavan tehtäviin Ekokompassin rakentamisprosessin aikana.
3. Ympäristövaikutusten pisteytys: Organisaatio kartoittaa avullamme ympäristöasioiden hallinnan nykytilan sekä tunnistaa merkittävimmät ympäristövaikutukset.
4. Ympäristölupaus: Organisaatio laatii ympäristölupauksen, jolla organisaatio sitoutuu ympäristövaikutusten vähentämiseen jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti.
5. Sisäinen koulutus: Organisaatio ohjeistaa henkilöstön ottamaan ympäristöasiat huomioon toiminnassaan.
6. Jätehuoltosuunnitelma: Organisaatiolla on jätehuoltosuunnitelma ja se toimii jätesäädösten mukaisesti.
7. Vaaralliset jätteet: Organisaatio pitää kirjaa vaarallisista jätteistään, pitää ne erillään toisistaan, varastoi ne turvallisesti ja toimittaa asianmukaiseen käsittelyyn.
8. Kemikaalit: Organisaatio varastoi ja luetteloi käyttämänsä kemikaalit kemikaalilainsäädännön velvoitteiden mukaisesti. Käyttöturvallisuustiedotteet ovat henkilöstön saatavilla ja henkilöstö on opastettu kemikaalien turvalliseen käyttöön.
9. Ympäristöohjelma: Organisaatio laatii asiantuntijamme avulla ympäristöohjelman, joka sisältää tavoitteet ja toimenpiteet ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Ympäristöohjelma päivitetään vuosittain. Tavoitteet asetetaan uudelleen vähintään kolmen vuoden välein. Tavoitteet asetetaan vähintään kahdelle yritysvastuun osa-alueelle ja niiden tulee pohjautua merkittävimpiin ympäristövaikutuksiin.
10. Ylläpito: Organisaatio raportoi vuosittain ympäristöohjelman toimenpiteiden toteutumisesta ja tunnusluvuista. Johto ja henkilöstö ovat tietoisia ympäristötyön edistymisestä.

Lue lisää: https://ekokompassi.fi/

Jukolan viestin ratamestarit Kimmo Määttä ja Jyrki Itkonen olivat kärjen maaliintulon jälkeen erittäin tyytyväisiä kisatapahtumiin. Mestareiden ennakkoarvio nopeimman joukkueen maaliintulosta heitti lopulta vain 19 sekuntia.

Korona-aika aiheutti päänvaivaa myös ratamestareille, kun yöttömään yöhön suunnitellusta kilpailusta tulikin kaikkien aikojen pimein Jukola.

Kun noin viisikymmentä joukkuetta oli tullut maaliin, näytti siltä, että muutoksesta ei lopulta seurannut ainakaan kärkijoukkueille erityisiä ongelmia. Pimeys suosi hyviä yösuunnistajia, mutta varsinaisia haasteita aiheutti paikoin peitteinen maasto.

– Viestihän meni hyvin mielenkiintoiseksi, mutta sitä osattiin odottaakin. Etukäteen voisi luulla, että täällä on helpot maastot suunnistaa, mutta kyllä sieltä vaikeuttakin näytti löytyvän. Jos on tottunut siihen, että kartalla on koko ajan luettavaa, niin peitteisyys voi tuottaa pieniä haasteita. Kisa ratkesi suunnistamalla, totesi Kimmo Määttä.

– Kärjen osalta ei tullut isompia yllätyksiä. Kovat ovat kovia. Huippujoukkueilla on maajoukkuemiehiä viimeisillä osuuksilla ja he jakoivat kärkipaikat lopulta keskenään.

Jyrki Itkosen mielestä Mäntyvaaran-Vennivaaran maasto on ollut erinomainen ympäristö kilpailulle.

– Tämähän on monipuolinen ja vaihteleva maasto, erinomainen juuri Jukolan tapaiseen viestiin. Pikkuisen hämmästytti se, että tuli isojakin virheitä, lähdettiin siis ihan eri suuntiin.

Kun kärkijoukkueet sunnuntaiaamuna saapuivat maaliin, hitaammat kilparyhmät ja monentasoiset kuntojoukkueet urakoivat taustalla omaa kisaansa. Vaihtoon saapui suunnistajia yhtä hyvin kolmannelta kuin kuudennelta osuudelta.

Paremmin hiihtäjänä tunnettu Maija Hakala (GRK) juoksi sekä Venlojen viestin aloitusosuuden että Jukolan viidennen osuuden. Hän oli vaihtoalueella suorituksiinsa tyytyväinen.

– Tein muutamia tyhmiä virheitä, mutta ihan hyvin meni. Juoksin jo Venlojen avausosuuden, ja nyt Jukolassa melkeinpä kaikki mentiin aivan eri suunnista. Oli välillä melkein haitaksi, että luuli, että tietää jo paikat. Reitti oli todella hieno, päästiin myös mukaviin kalliomaastoihin.

Jussi Lehtinen. Kuva: Tapio Nykänen

Team Electro Fit -joukkueessa viitososuutta juoksi Jussi Lehtinen, joka oli vaihdon jälkeen yhtä hymyä.

– Pari pientä pummia tuli, mutta sellaista se on. Kartta oli mainio ja maastossa oli paljon tarkkuutta vaativaa tekemistä. Tämä kisakeskus on aivan loistava, logistiikka ja kaikki toimii täällä todella hienosti.

Martti Korpi. Kuva: Tapio Nykänen

Pitkän kolmososuuden urakoinut Martti Korpio Team Carillosta oli vaihdossa väsynyt mutta tyytyväinen.

– Oma osuus meni jopa yläkanttiin, vaikka pieniä pummejakin tuli. Oli raskas pätkä, sai tarpoa varsinkin aluksi melko syvällä ja osa rastiväleistä oli todella pitkiä. Järjestelyt ovat olleet loistavat. Minulle tämä on ensimmäinen Jukola, mutta aiemmin mukana olleet sukulaiset sanovat, että tämä on paras ikinä.

Janne Tapio. Kuva: Tapio Nykänen

Snowcrossin maailmanmestari Janne Tapio osallistui Jukolaan BRP Finlandin joukkueessa. Hän toi joukkueen vaihtoon kolmannelta osuudelta puoli kahdeksan tienoissa sunnuntaiaamuna.

– Oli kova ja raskas osuus, mutta jaksoin juosta hyvin ja rastitkin löytyivät. Pahemmin olen ollut hukassa joskus Ounasrasteilla. Pohkeet meinasivat välillä krampata, mutta merisuola onneksi auttoi. Olemme valmistautuneet kisaan työpaikan joukkueen kanssa nyt kolme kesää ja tavoitteena on päästä maaliin. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä.

Napapiiri-Jukolan ICT-valiokunnan päällikkö Jouko Vainionpään insinöörin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö käsittelee Jukolan viestin ICT-materiaalia.

Aihe on Vainionpäälle läheinen, sillä hänellä on kokemus lukuisista Jukolan viesteistä.

-Joka kerta painitaan samojen ICT-materiaalin hankintoihin liittyvien ongelmien kanssa.

Kun Vainionpää ryhtyi miettimään opinnäytetyön aihetta, luonteva suunta oli Jukolan viesti.

Kun Kaukametsäläisetkin innostuivat asiasta, aihevalinta oli selvä.

Vainionpään opinnäytetyön nimi on Jukolan viestin ICT-materiaalin hankintojen kehittäminen.

Vainionpää on tehnyt 36 vuoden työuran Puolustusvoimissa. Hän opiskeli 10 vuoden uran jälkeen insinööriksi.

Eläkkeelle jäännin jälkeen piti keksiä jotain tekemistä ja opiskelujen jatkaminen tuntui luontevalta.

-Nykypäivän opiskelumaailma oli positiivinen yllätys. Lapin ammattikorkeakorkeakoulussa suhtauduttiin hienosti opiskelijoihin.

Vainionpään opinnäytetyö koostuu laitetoimittajille ja maahantuojille kohdennetuista teemahaastatteluista.

-Haastattelut antoivat hyvän pohjan ja vahvistivat omaa käsitystäni.

Ennen yritykset ovat Vainionpään mukaan antaneet helpommin suoraan laitteita, mutta nykypäivänä firmat haluavat enemmän vastinetta ja näkyvyyttä.

-Silti yritykset mielellään tukevat tällaista tapahtumaa. Jukolan viestissä järjestäjällä on jo olemassa ostajat käytetyille laitteille, joten siksikin se on tilanne, jossa molemmat osapuolet voittavat.

Tutkimuksessa selvitettiin, mitä laitteita kannattaa itse ostaa, mitä lainata ja mitä vuokrata.

Vainionpään opinnäytetyö valmistui huhtikuussa 2020.

-Kaukametsäläisten johtoryhmä on käsitellyt opinnäytetyötäni ja se on jo poikinut jatkotutkimusaiheitakin. Toivottavasti tästä on pidemmällä aikavälillä konkreettista hyötyä Jukolan viestin järjestäjille.

Vainionpää on tyytyväinen, että opinnäytetyön aihe löytyi läheltä.

-Mukavaa, kun näkee itse työnsä jäljet.

Vainionpään opinnäytetyö luovutettiin Kaukametsäläisille Napapiiri-Jukolassa.

Kilpailuviikonlopun aikana löydetyt tavarat voi toimittaa kilpailuinfoon. Kadonneita tavaroita voi tiedustella kilpailuinfosta sunnuntaihin klo 16.00 asti.

Sen jälkeen löytötavarat toimitetaan Jukola-toimistoon, jossa niitä säilytetään viikon ajan.

Tämän jälkeen arvokkaimmat toimitetaan Suomen Löytötavarapalvelujen Rovaniemen toimipisteeseen, https://loytotavara.net/loytotavaratoimistot/rovaniemi/. Löytötavaroiden tiedustelu puh. 0600 03392 (1,98 €/min + pvm).

Kuva: Emma-Roosa Koponen

”Sinisenä kaarteli taivas, ilmassa liehtoi hiljainen länsituuli, uudessa lehtivaipassansa välkkyi mäellä koivu, ja valkeavaahtoinen pihlaja levitti tuoksua ympärillensä kauas.”

Näin kuvaa kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi suomalaisen luonnon kauneutta alkukesän hetkellä.

Puhdas luonto, puhdas ilma tai puhtaat vedet eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä. Lapin yliopiston Arktinen keskus edistää pohjoisen alueen kestävyyttä lisäämällä ymmärrystä arktisesta alueesta. Työtä tehdään yhdistämällä korkeatasoista tutkimusta ja välittämällä tieteellistä tietoa päättäjille sekä suurelle yleisölle.

Olemme napapiirin tuntumassa Lapin valoisassa kesäyössä kuljettaneet viestimme Vennivaaran vaativilla kallioilla ja ympäröivillä hetteisillä soilla kiittääksemme Arktista keskusta ja kaikkia muita tahoja, jotka työllään ja esimerkillään haluavat vaikuttaa siihen, että arktisen luonnon ainutkertainen kauneus ja puhtaus säilyvät tuleville sukupolville.

Rovaniemellä 22. elokuuta 2021

Jukolan viestin suunnistajat

Vuoden 2021 Jukolan viestin paras suomalaisjoukkue on kolmossijalle yltänyt Helsingin Suunnistajat.

Maaliin tulo oli Rovaniemen riemua, kun Ounasvaaran Hiihtoseuran kasvatti Olli Ojanaho johdatti joukkueensa pronssille.

Viimeisellä osuudella Ojanaho jätti Tampereen Pyrinnön Florian Howaldin matkastaan, mutta kiri ei riittänyt Göteborg IFK:n Kasper Fosserin ohittamiseen.

Helsingin Suunnistajat ovat tämän vuoden paras suomalaisjoukkue Jukolan viestissä. Ankkurina toimi Olli Ojanaho. Kuva: Atro Saukko

Loukkasi polvensa

Lopullisesti kärkikolmikon järjestys ratkesi rastilla 19, jossa Ojanaho teki virheen ja Fosser pääsi karkuun.

Ojanaho paljasti kisan jälkeen Ylen haastattelussa, mitä maastossa tapahtui.

– Muuten oli kontrollissa, mutta yksi huono väli tuli. Aiemmalla osuudella kaaduin ja löin polven. Siinä tuli herpaantuminen ja ehkä noin minuutin virhe.

Helsingin Suunnistajille tulos on historiallinen. Edellisen kerran joukkue oli palkintosijoilla Jukolan viestissä vuonna 1970. Silloin tulos oli ykkössija.

– Jatketaan. Yritetään kehittyä lisää, että napataan voitto joku vuosi, Ojanaho sanoi Ylen haastattelussa.

Tuloksesta päätellen kovin suuria parannustarpeita ei ole, Ojanaho analysoi.

– Kun juostaan kahdeksan tuntia ja hävitään neljä minuuttia, ei mitään suuria parannus tarpeita ole. Meillä oli hyvä kilpailu, Ojanaho tuumaa.

Kotikaupungin maasto ei tuntunut tutulta

Mäntyvaaran maastoja Rovaniemellä kasvanut Ojanaho ei tunnistanut tutuksi.

– Olen täällä joskus lapsena suunnistanut C- ja D-radalla, mutta ei huomannut maastossa, että olisin täällä joskus juossut, hän sanoo.

Teltta-alueena toiminut raviradan ruohokenttä oli tutumpi.

– Olen pelannut täällä jalkapalloa.

Järjestäjät ovat Ojanahon mukaan onnistuneet tekemään hyvän kilpailutapahtuman, josta ei moitteita ole kuulunut. Rataa hänkin luonnehtii vaativaksi.

– Oli tosi haastava kisa ja paljon peitteisiä alueita.

Katso tulokset täältä: https://online.jukola.com/tulokset-new/

Jukolan viestin voitto meni jälleen kerran Ruotsiin, kun Stora Tuna jätti muut taakseen Rovaniemellä.

Jukolan viestin ratkaisivat Stora Tunan Jesper, Joakim, Viktor ja Eemil Svensk, jotka nostivat joukkueen kärkeen hurjalla vauhdillaan. He olivat myös edellisen Jukolan viestin voittajia Kangasalla 2019.

Kisan voittotaistelussa mukana olleet Helsingin Suunnistajat, Tampereen Pyrintö ja Göteborg IFK eivät enää ankkuriosuudella pystyneet tavoittamaan Stora Tunan ankkuria, Eemil Svenskiä, joka sai varmistella ankkuriosuudellaan voiton joukkueelleen.

Vuoden 2021 Jukolan viesti oli todellinen jännitysnäytelmä. Kärkijoukkueiden järjestys vaihtui lähes jokaisella osuudella. Vielä neljännessä vaihdossa kärkikymmenikkö mahtui 2:23 sisään. Lopulta kuitenkin kaksoisvoitto meni Ruotsiin, kun Göteborg IFK nappasi toisen sijan.

– Olemme harjoitelleet paljon yöllä suunnistamista ja hioneet tekniikkaa, Jesper Svensk avasi menestyksen taustoja kilpailun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

Lopputuloksesta päätellen harjoittelu on tuottanut tulosta. 

Tampereen Pyrintö ja Helsingin suunnistajat Suomen kärki

Tampereen Pyrintö, Helsingin Suunnistajat ja Stora Tuna tulivat toiseksi viimeiseen vaihtoon käytännössä samaan aikaan. Eroa kolmikon välillä oli vain kolme sekuntia.

Stora Tunan Viktor Svensk onnistui omalla osuudellaan erinomaisesti ja repi eron seuraavana tulleeseen Göteborg IFK:hon ja Tampereen Pyrintöön yli kahteen minuuttiin.

Myös Goteborg IFK:n Max-Peter Beijmer onnistui omalla osuudellaan, johon hän lähti 2:19 kärjen perässä. Helsingin suunnistajien Einari Heinaro lähetti ankkurina suunnistavan Olli Ojanahon 2:59 takamatkalta Stora Tunan ankkuriin, Eemil Svenskiin nähden.

Viimeisellä osuudella Rovaniemeltä kotoisin oleva Ojanaho jätti Tampereen pyrinnön Florian Howaldin matkastaan, mutta kiri ei riittänyt Göteborg IFK:n Kasper Fosserin ohittamiseen.

Lopullisesti kärkikolmikon järjestys ratkesi rastilla 19, jossa Ojanaho teki virheen ja Fosser pääsi karkuun.

Stora Tunan joukkueessa juoksivat Svenskin veljesten lisäksi Anton Sjökvist, Henrik Johannesson ja Olle Kalred. 

Katso tulokset täältä: https://online.jukola.com/tulokset-new/

Kuva: Atro Saukko

Jukolan viestin ovat suunnistajat ovat sännänneet matkaan pitkään pimeään yöhön.

Suunnistajilla on edessään viisi pimeää osuutta ja kaksi valoisaa. Tähän aikaan vuodesta aurinko laskee Rovaniemellä kello 21.30 ja nousee kello 5.13.

Ratamestarit ovat ennakoineet, että Napapiiri-Jukolan siirto kesäkuun yöttömästä yöstä elokuun loppuun ei ole huippusuunnistajille merkittävä muutos.

Sen sijaan osalle kuntosuunnistajista pimeys voi tuoda lisähaasteita.

-Toisaalta silloin maastossa on jo jonkin verran uria tukena, Jukolan viestin ratamestari Kimmo Määttä kuvailee.

Osuuksien pituudet:

1. 12,9 km pimeä
2. 12,9 km pimeä
3. 16,6 km pimeä
4. 9,1 km pimeä
5. 8,9 km pimeä
6. 11,0 km hämärä/valoisa
7. 16,4 km valoisa