Kuvateksti: Lukkari-Jukolan joukkue Ryhmä Heinonen: Mari Väisänen, Jari Väisänen, Mikko Heinonen, Iida-Maria Väisänen, Kari Heinonen, Hanna Ruhanen ja Markku Heinonen. Lähtönumero oli 1547 ja loppusijoitus hienosti 813!
Saimme haastateltavaksi Kari Heinosen, joka on tuttu kasvo monille suunnistuksen parissa toimineille. Karissa kiteytyy monia asioita, joita voisimme kutsua vaikkapa Jukola-hengeksi. Monet suunnistajat voivat varmaan näistä alla otsikoiduista asioista arvioida, miten hyvin ne omaan mielenmaisemaan osuvat. Nyt kuitenkin Karin aatoksiin. Jukolan jälkeen Kari oli juuri valmistelemassa lähtöä Kainuun Rastiviikolle. Vierivä kivi ei sammaloidu – Kari käy aktiivisesti suunnistustapahtumissa edelleen.
Suunnistus kilpaurheiluna
Lähdetäänpä Jukolan Viesteistä. Vuonna 1967 juoksit Mynämäen Suunnistajien joukkueessa kymmenenneksi nopeiten oman kuudennen osuuden. Vuonna 1966 suoritus oli vielä parempi, kun olit samalla kuudennella osuudella peräti kuudenneksi nopein. Mitä muistoja näistä on tarttunut?
Vähän on jäänyt muistijälkiä noista viesteistä. Asikkalan Tarusjärvellä 1966 suunnistus sujui hyvin eikä pummeja tullut. Halikossa 1967 muistan sen, että Pekka Päivärinta tuli samaan aikaan vaihtoon. Vuonna 1964 Joutsenossa olin ensimmäistä kertaa mukana 16-vuotiaana MS-52:n kakkosjoukkueessa, muistaakseni 3.osuus. Olen osallistunut 42 jukolaan, joista kolmessa olen ollut toimitsijana
Kuvateksti: Tässä Jukolan viestin 7. osuuden kartta vuodelta 1966. Lähde: jukola.com sivusto, osoite:https://jukola.com/jukola/kartat/j1966_ju_7.jpg. Viitattu 3.7.2022.
Millaista oli oman seurasi Mynämäen Suunnistajien toiminta tuolloin?
1960-luvulla MS-52:n aktiivisia suunnistajia ja toimijoita olivat mm. Into Jokila, Matti Laavainen, Antti Keskitalo, Hannes Loponen, Tauno Rokka, Nuutti Tasanen ja Esko Taponen. Itselläni suunnistus alkoi toden teolla VS-piirin leirillä Vehmaan Maarjärvellä vuonna 1962, jossa olin Raimo Ylis-Junttilan ja Jokilan veljesten Jarmon ja Karin kanssa. Teemu Nukki ei muistaakseni siellä vielä ei ollut. Silloin pidettiin viikoittain kesäaikaan jäsentenvälisä suunnistuksia eri puolilla Mynämäkeä, kunkin toimiessa vuorollaan ratamestarina. Toimin ratamestarina ainakin Kivijärvellä, karttana 1: 30 000 ilmakuvakartta ja myöhemmin 1:25 000 keskeneräinen peruskartta. Kansallisiin kilpailuihin lähdettiin Osuuskassan p-paikalta kirkkoa vastapäätä. MS-52 järjesti lähes vuosittain kansallisia kisoja ja muistaakseni 1969 SM-viestit Hirvijärven maastoissa. Kartan täydennystyössä siellä sain olla Ramin kanssa mittamiehenä.
Voi siis todeta, että Jukolaan osallistumisessani on myöskin kotiseuturakkautta, kun samoilla seuduilla on tullut opeteltua suunnistusta Mynämäen Suunnistajien tapahtumissa.
Järjestötoiminta
Olet ollut monissa rooleissa suunnistusseuroissa, mm. Keravan Urheilijoiden johtokunnassa. Mikä sinulle on tuonut intoa lähteä aktiivisesti järjestötoimintaan?
Suunnistuksesta on vuosien saatossa tullut elämäntapa ja elämän mittainen harrastus. Lisäksi lapset tulivat 80-luvulla ns. orapolkuikään olimme silloin Keski-Uudellamaalla, jossa KeUssa oli paras oravatoiminta. Sitä myötä tuli järjestötoiminta mukaan. Toimin sitten 2000-luvun alussa KeUn suunnistusjaoston vetäjänä 7 vuotta.
Talkoohenki
Jukolan Viesti on ehkä maailman isoin pääosin talkoilla järjestetty tapahtuma. Olet ollut tärkeissä tehtävissä eri kisoissa. Kuopio-Jukolassa 2014 olit yhdyshenkilönä keskeisiin yhteistyökumppaneihin. 2012 Valio-Jukola? KeU:n ja Sipoon yhdessä järjestämä FIN-5? Muut kisat jossa olet ollut mukana + asioita, joita päällimmäisenä tulee mieleen näistä talkootehtävistä.
Sipoo Jukolassa olin lähtöjen ja vaihtojen johtajana 1995, 2012 en osallistunut Valio-Jukolaan. Olin silloin jo Kuopiossa ja terveyssyistä en ko keväänä päässyt mukaan. Kuopio-Jukolassa olin mukana Emit-ryhmässä. Silloin myös oli terveysongelmia. Talkoohenki mielestäni on parasta Kerava-Sipoo Jukolassa. Keravan ja Sipoon talkooväki yhdessä järjestivät mallikkaasti kisat eikä kieliongelmia ollut.
Maanpuolustusnäkökulma
Kuten todettua, Kuopio-Jukolassakin yhteistyö Puolustusvoimien kanssa sujui mallikkaasti. Puolustusvoimat toimi myös sinun työantajanasi pitkään. Miten suunnistus tukee Puolustusvoimia ja päinvastoin?
Suunnistus on tärkeä taito sotilaalle ja erityisesti johtajille. Puolustusvoimat tukee tästä syystä tämän taidon opettamista ja kilpailujen järjestämistä, erityisesti myös Jukolaa materiaalituella ja työvoimalla.
Kunnon ylläpitäminen
Osa maanpuolustusnäkökulmaa on myös oman kunnon ylläpitäminen. Käyt edelleen ahkerasti suunnistuskilpailuja. Missä osassa siinä on kunnon ylläpitäminen? Mitkä muut syyt ovat pitäneet sinut rastien parissa?
Kunnon ylläpidosta on tullut myös elämäntapa, joka antaa sisältöä eläkeläisen arkeen. Suunnistus tarjoaa hyvän keinon fyysiseen kuntoon, henkiseen vireyteen, tasapainoon ja lihaskestävyyteen sekä myös ketteryyteen. Suunnistus tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita, mm. uudet maastot ja maat sekä viiden vuoden välein uusi sarja.
Itsensä haastaminen
Jokaisessa suunnistustapahtumassa saa aina haastaa itsensä, ainakin itseä mutta myös muita vastaan. Mikä merkitys tällä kilvoittelulla on sinulle nykyisin?
Merkitys on vuosien saatossa pienentynyt, mutta kyllä vieläkin tuntuu hyvältä jos kaverinsa voittaa kisassa ainakin yhdellä rastivälillä.
Luonnossa liikkuminen
Suunnistajat saavat aina liikkua maastossa omia polkujaan. Mitä koet saavasi luontoliikunnasta? Mitä suunnistus antaa sinulle verrattuna vaikkapa pyöräilyyn tai pururadoilla kävelyyn?
”Liiku metsässä” on ollut jo pitkään hyvä ohje. Metsä auttaa purkamaan nykyajan kiireitä, paineita ja stressiä. Suunnistuksen lisäksi kyllä muutkin lajit ovat hyviä, mm. hiihto, maastopyöräily ja vaellus poluilla.
Uusiin paikkakuntiin ja maihin tutustuminen suunnistustapahtumien kautta
Olet perheesi kanssa ollut useassa maassa suunnistustapahtumissa. Mitä olet saanut näistä matkoista, joissa olet yhdistänyt turismia ja suunnistusta?
Ne ovat tuoneet vaihtelua ja monia uusia kokemuksia. Turismi on kyllä jäänyt vähemmälle kisoihin keskittymisen myötä.
Koko perheen harrastus
Nyt pääsemme ehkä isoimpaan ja tärkeimpään asiaan. Vaimosi Leena on aina tukenut sinua myös suunnistusharrastuksessasi ja ollut monissa huollon tehtävissä. Mikä merkitys sillä on ollut kannaltasi?
Hän on ollut ratkaiseva tuki!
Kuvateksti: Tukijoukkojakin tarvittiin Lukkari-Jukolassa!
Kari, Lukkari-Jukolassa suunnistit hienosti joukkueessa Team Heinonen. Olit siis jo pitkään suunnitellulla tavalla koostanut joukkueen lastesi ja heidän perheiden juoksijoista. Hienona lisänä oli se, että kisa järjestettiin suunnistusurasi alkulähteillä, Mynämäen Kallavuoren maastossa. Millaisia muistoja tämä toi mieleesi?
Tämä idea syntyi, kun kisat oli myönnetty Mynämäkeen. Aloin pohjatyön suvun ja perheen kesken yli 2 vuotta sitten. Koronan vuoksi viesti vielä siirtyi vuodella, jolloin tuli juuri 60 vuotta suunnistuksen aloittamisesta täyteen. Ryhmä Heinosessa siis juoksivat minun lisäksi 3 lastamme Mari, Mikko, ja Markku, Marin aviomies Jari Väisänen, Mikon avopuoliso Hanna Ruhanen sekä Marin tytär Iida-Maria Väisänen (18 v.).
Silloin 60-luvulla järjestettiin harjoituksia Kivistömäestä, paviljongilta, Roukkulin ampumaradalta ulottuen myös Kallavuorelle. MS-52 piti myös oppikoulun mestaruussuunnistuksia ko. maastoissa vuosittain.
Tyttäresi Mari ja poikasi Mikko ovat saavuttaneet monia hienoja saavutuksia suunnistuksessa. Millaiselta on tuntunut se, että olet saanut harrastuksen siirrettyä eteenpäin nyt jo lastenlapsillekin?
Hyvältä on tuntunut, että lapset ovat löytäneet myös suunnistuksen omaksi harrastukseen ja myös menestyneet. iida-Marian osallistuminen Jukolaan on erityisesti lämmittänyt mieltä
Entäpä vielä
Tässä on käyty monia asioita, joiden voi katsoa kuuluvan Jukola-henkeen. Tuleeko sinulle vielä mieleen jotain sellaista oleellista, joka siihen kuuluu? Mikä on sinulle ollut kaikkein hienoin tapahtuma Jukolan viesteissä? Entä mikä sinua eniten sykähdyttää koko Jukolan viestin jatkumossa, tässä perinteessä jota kannattalemme eteenpäin?
Mielestäni on erinomainen asia, että seurajoukkueiden lisäksi ns. kuntojoukkueet ja muut eri teemoilla kootut joukkueet voivat osallistua Jukolaan sukupuolesta riippumatta ja näin kehittää oman yhteisönsä/tiiminsä henkeä ja yhtenäisyyttä.
Lopuksi totean kuitenkin, että tämä oli ainutkertainen projekti Ryhmä Heinosen osalta tässä kokoonpanossa, sillä ensi vuonna suunnistan jo H75-sarjassa. Monia vaivoja on tullut matkan varrella, joten Jukolan lyhyemmätkin matkat ovat liian pitkiä minulle jatkossa. Lisäksi yön valvominen tuo väsymystä suoritukseen.