Mynämäen urheilukeskus on toiminut pitkään eri urheilulajien monipuolisena kisapyhättönä. Monet suunnistustapahtumat ovat startanneet Lukkari-Jukolan maisemiin. Ensimmäiset kiintorastit tehtiin Mynämäellä vuonna 1972 juurikin Tursunperän, nykyisen urheilukeskuksen maastoihin. Vuonna 1986 maastossa järjestettiin jopa hiihtosuunnistuksen SM-viestit – lumentulo oli tuolloin varmempaa kuin nykyisin.
Urheilukeskuksessa järjestettiin myös Nuorten Jukola 10.8.1996. Tästä on siis kulunut 25 vuotta. Ensimmäisellä osuudella 4 nopeinta olivat:
Osuusajat 1. osuus 3,6 km
1) Sasha Gorbatko Sestroretsin Urh.koulu I RUS 24:41, 2) Pasi Ikonen SiSe I 24:43, 3) Timo Saarinen VaHa I 24:46, 4) Teemu Väre SomEsa I 24:50
Kysyimme muistikuvia tuosta kisasta sekä evästyksiä Lukkari-Jukolaan. Neljäntenä ykkösosuudelta selvinneen Teemu Väreen (Teemu) ja kolmanneksi päässeen Timo Saarisen (Timo) vastauksia seuraavassa:
1. Mitä muistikuvia Sinulla on Nuorten Jukolasta vuodelta 1996?
Teemu: Muistot 25 vuoden takaa eivät ehkä ole kovin kirkkaita enää, mutta jotain kuitenkin on jäänyt mieleen. Ensinnäkin päivä oli lämpimän kesäinen ja oli oikein hyvät fiilikset lähteä avausosuudelle. Tavoite oli toki tulla piikkipaikalla vaihtoon. Alku sujuikin hyvin ja muistaakseni jo kakkosvälillä pääsin eroon muista. Lisäksi rastimiesten käyttäytymisestä ymmärsin, että olin kärjessä. Toiseksi viimeiselle rastille onnistuin kuitenkin tekemään suuruusluokaltaan noin minuutin kaarroksen ja ihmettelyn. Alitajunnassa jyskytti tunne kärkipaikan menettämisestä, mikä konkretisoitui kolmena edessä olevana selkänä loppusuoralla. Tavoitteen jääminen niin lähelle jäi silloin hieman harmittamaan.
Muusta päivästä muistan erityisesti tiukan ankkuriosuuden taiston, joka päätyi Angelniemen Ankkurien voittoon takaa-ajajien päästessä lähelle ja voittajien riemun, jossa heidän ankkuriaan (Sami Hämälistö) heitettiin muiden toimesta useasti ilmaan.
Timo: Nuorten Jukola 1996 on jäänyt mieleeni hienona tapahtumana ja aurinkoisena päivänä. Koska juoksin pienessä seurassa, jolla varsinaisia sijoitustavoitteita ei ollut, oli oma tähtäin aloitusosuudella onnistumisessa. Kesä oli ollut hankala sairastelujen vuoksi. Lähtöviivalla oli tutusti jännitystä ilmassa rivistössä seistessä. Viestin aloitus on aina hieno ja kihelmöivä tilanne. Suorituksesta muistan, että alussa suunnistus oli haparoivaa ja otin omaa reittiä ykköselle, jolloin meinasi tulla kiire. Avokalliopätkät ja polkuvalinnat vaihtelivat osuuden edetessä, enkä ollut kovin tietoinen tilanteesta missään vaiheessa ennen ihan viimeisiä rasteja, jolloin näin tutun kaverin, Ikosen Pasin. Kärkisijoilla loppusuoralle kaartaminen on elämys, kun yleisö hurraa. Mahtava kokemus nuorelle suunnistajalle.
Tapahtuma oli kokonaisuutena hieno, kun pienen seuran suunnistajana pääsi nauttimaan ison kisan tunnelmasta ja näki kavereita. Huippuhetki oli myös Urheiluruudussa näytetty pätkä kisasta sekä myöhemmin Sportmagasinetissa näytetty kooste viestistä. Molemmat nauhoitettiin itselle ja VHS-kasetti lienee vieläkin tallessa.
2. Mitkä olivat Sinun onnistumisesi reseptit tuossa kisassa?
Teemu: Varmasti ainakin kokemus NuJun aloituksesta oli valttia, sillä tämä oli jo neljäs kerta. Lisäksi oli hyvä itseluottamus omaan tekemiseen ja myös maastotyyppiä pidin itselle sopivana ja kohtuullisen tuttuna. Ja koska joukkueemme ei kamppaillut kärkisijoista, niin ei ollut myöskään muiden asettamia paineita onnistua.
Timo: Onnistumisen eväät Kallavuoren maastoissa olivat rytmitys eli välillä mennään todella kovaa selkeillä osuuksilla, mutta rastinotto on otettava huolella. Paikoin hyvä näkyvyys etenkin päivällä helpottaa suunnistusta ja mahdollistaa jopa ylivauhdin, mutta samalla riski samaistusvirheisiin tai huolimattomuuteen kallioalueilla kasvaa.
3. Mitä vinkkejä annat Lukkari-Jukolan aloitusosuuden juoksijoille?
Teemu: Pää kylmänä ja jalat kuumina heti alusta lähtien. Tee omat ratkaisut aktiivisesti muita hyödyntäen. Etukäteen on hyvä käydä mielessä läpi omia toimintamalleja erilaisiin tilanteisiin. Ja kammottavin alkuhan omalla suunnistukselle on iso mokaaminen heti ykkösellä tai alkupään rastilla, jolloin edessäsi on kenties satoja sinua hitaampia kanssakilpailijoita. Anna siis tarpeellinen aika omalle suunnistukselle, jotta varmistat sujuvan alun omaan suoritukseen. Ensimmäisten kilsojen jälkeen tyypillisesti löytyy sopivantahtinen porukka, jossa on hyvä taittaa matkaa.
Timo: Aloitusosuudella perinteinen resepti on ensimmäisen rastin naulaaminen varmasti, jolloin suoritus lähtee mukavasti käyntiin ja oma paikka letkassa löytyy. Alun ryntäilyjen jälkeen on tärkeätä saada suunnistus rauhoitettua. Myös kokemattomammille suunnistajille on tärkeää löytää rastinottoon se viimeinen varma kohde, josta oma hajonta poimitaan. Laakeilla kallioilla on helppo ajautua vaivihkaa letkan mukana sivuun ja sen jälkeen voi olla haastavaa saada itseään kiinni.