KUVASSA: Mynä-Pummit ensimmäisissä yhteisharjoituksissa.
Vas. Jussi Huuskonen, Kai Oksanen, Tomi Korhonen, Tuomas Mäkelä ja Petteri Kylänpää. Kuvasta puuttuu Mika Varjonen.
Loppukesästä muiden mielestä kovaa vauhtia keski-ikäistyvien miesten viestittelyryhmässä alkoivat ”ajatukset” sinkoilla. Urheilun vakioaiheiden lisäksi heräsi ajatus osallistua porukalla johonkin valtakunnalliseen massojen urheilutapahtumaan. Toinen toistaan hulluimmista ideoista valittiin kaikkein hulluin ja varmasti haastavin – once in a lifetime- Jukolan viesti Mynämäessä!
Ryhmämme jäseniä yhdistää moni asia, mutta Jukolan viestiin ja Mynämäkeen liittyen yhdistäväksi tekijäksi nousi pari olennaista seikkaa:
- Vahva Mynämäki-tausta lapsuudesta ja nuoruudesta. Kaikki meistä ovat alun perin Mynämäestä/Mietoisista. Ikäluokkakin on suurin piirtein sama. Kivistönmäen ryhmämme on asunut tulevien kisamaastojen kupeessa, kilometri vesitornista ja lähtöalueelta. Muu ryhmämmekin vietti nuoruudessaan enemmän aikaa Mynämäen urheilukeskuksessa kuin kirjastossa tai nuorisotalolla. Meillä on lähtökohtaisesti vahva kotikenttäetu. Mutta…
- Kukaan meistä ei osaa suunnistaa. Siis ollenkaan. Ryhmään ei päässyt, mikäli osaa.
Näillä eväillä päätimme lähteä porhaltamaan kohti Lukkari-Jukolaa ja Mynämäkeä. Koko projektin teemana on päästä luomaan Isoa Tarinaa. Virallinen tavoite on osallistuminen, ei häiritä muiden suorituksia. Kaukaisena haaveena siintää hyväksytty viestisuoritus. Toisaalta vahvaakin urheilutaustaa nuoruudesta löytyy kaikilta, kilpailuvietti kyllä pomppaa esille varmasti viimeistään kisapaikalla. Kilpailuun kun mennään aina kilpailemaan ja voittamaan – jos ei muuta niin itsensä.
Viestijoukkueemme muodostuminen on tässä vaiheessa viimeistä silausta vaille valmis, vain yksi osuus kaipaa viestin viejää. Alkuperäisestä viestittelyryhmästä joukkueeseen rohkeni neljän osuuden etenijät ja huoltopäällikkö. Olemme kilpailuttaneet loput osuutemme ja valintakriteereinä on säilytetty yllä mainitut yhdistävät tekijämme. Tällä hetkellä kasassa on jo kuusi juoksijaa ja kaksi huoltajaa. Kummasti huoltajien rooliin on ollut eniten tunkua.
Tunkua huoltoon
Huoltojoukolle ja mahdollisesti myöhemmin rekryttävälle mediavastaavalle tämän porukan seikkailun selittäminen (toivottavasti vain) Mynämäen metsissä vaatii lahjakkuutta ja mielikuvituksellista osaamista. Kaikkea ei voida vyöryttää lajiliiton, entisen ja tulevan valmentajan, lajipäällikön, managerin tai juniorivuosien liikunnanopettajien niskaan. Joukkueen kanssa käydään mahdollisen pettymyksen taustat läpi, keltainen lehdistö ei ehkä armahda, mutta lopulta uskomme että kotikylän kansa luottaa kultapoikiinsa. Huolto luonnollisesti osallistuu myös harjoitteluun ja kisavalmisteluihin. Heidän kyky arvioida huollon tarvetta ja henkisen kapasiteettimme riittävyyttä kilpailuhetkellä on ensiarvoisen tärkeää. Tiedostamme, että meillä on potentiaalinen riski ajautua ylikuntoon ja kaikenlaista vaivaakin voi olemassa olevien lisäksi harjoitellessa ilmaantua.
Suunnistus – jotain syötävää ?
Nuoruusvuosien ja armeijan suunnistusopit eivät olleet ihan tuoreessa muistissa ja apuun kutsuttiin suuri ja mahtava internet. Suunnan ottoon löytyy hyviä YouTube-videoita ja karttamerkkien kertaus onnistui suht vähällä vaivalla. Todellinen yllätysnimi valmennukseen löytyikin lajin absoluuttiselta huipulta. Välttääksemme suurempaa paniikkia kanssakilpailijoiden keskuudessa paljastamme hänet vasta projektin edetessä.
Infoamme jatkossa valmistelujemme edistymisestä tällä samalla alustalla! Kannattaa siis liittyä seuraamaan – viihdearvo projektille tulee olemaan merkittävä! Melko selvää on, että talvikaudella pidämme yllä peruskuntoa, kasvatamme sitä ja ennen kaikkea opettelemme hiukan suunnistamaan. Kaikki vinkit vasta-alkajille ovat tervetulleita – haluamme myös rohkaista muita ”saunaporukoita” heittäytymään ja osallistumaan Lukkari-Jukolaan Mynämäen metsissä!
Rastilippua kohti, Mynä-Pummit