Kuva: Hymynkaretta alkaa näkyä valmentaja Reetan suupielissä Mynä-Pummien treenien valvontatehtävissä.
Mynä-Pummien loppuvuosi kului treenaamisen ja armottoman teknisen varustelun merkeissä. Heti keulille oli tietenkin täysin välttämätöntä hankkia kaikki teknologia motivoimaan harjoittelua – aamupäivisin ihmeteltiin mitä tänään hankintaan ja iltapäisin mitä hankinnalla ikinä tehdään. Välineet ja piilevä nousukuntomme eivät kuitenkaan vielä tee kenestäkään meistä suunnistajaa, mikä siis neuvoksi varsinaisen suunnistustaidon osalta?
Vastaus on Reeta Kolkkala (ex-huippusuunnistaja, Venla- ja Jukola-viestin konkari)! Perhepiiristä ”löydetty” Reeta on onneksemme lupautunut antamaan meille suunnistusvinkkejä ja pohjustamaan muutamat harjoitukset. Tehtävä on kenties vaativin kuviteltavissa oleva, mutta osoittaa miten laji-ihmiset ovat valmiita liki mahdottomiinkin pyyntöihin rakkaan lajinsa puolesta.
Lajinomaista harjoittelua – eksyksissä yhdessä ja Tuomas yksin.
Ensimmäinen yhteisharjoitus tehtiin Liedon Parmaharjun maastoissa syksyllä Reetan tekemällä radalla. Aloittamisen helppous avautuu parhaiten yksittäisen Mynä-Pummin avaamana, tässä polku Tuomaksen koskettavaan tarinaan suunnistusharrastuksen ensimmäisistä harha-askeleista:
Eka kerta
”Olin ensimmäinen kerta yksin metsässä suunnistamassa kompassin ja kartan kanssa. Muutaman nopean vinkin jälkeen nokka kohti pöpelikköä ja menoksi! Kivi, kallio, polku – joo kyllä vaan, mutta näitä kaikkia on täällä ihan mielin määriin. Pari harhaa ja kyllä ensimmäinen täysin yksin löydetty rasti on löytynyt! Jeah, ei muuta kuin seuraavaa lippua kohti ja kyllä sekin sieltä eteen tuli. Kävelyä ja juoksua, sinne ja tänne, tonne ja takas, paluuta aikaisemmalle rastille ja uutta suunta. Hah tämä onnistui, mutta aidosti isoja haasteita oli! Ratoja meillä oli useampia ja ne olivat varmasti helppoja, mutta onneksi olimme melkein huutoetäisyyden päässä Reetasta, koska yksi eksyminenkin eli pummi tuli matkalla. Oli kivaa, tuli hiki ja päivän lopuksi pidetty saunailta kuittasi pahimmat pettymykset!”
Hyvätkin selitykset loppuvat aikanaan.
Kuva: Missäs sitä ollaan?
Toka kerta
”Myöhemmin itsevarmuus tapissa nappasin naapurin mukaan Parmaharjulle rasteja etsimään. Nyt mentiin isosti valtavalla itseluottamuksella ja vahvasti harhaan. Samaistusvirhe! Puolen tunnin ajan johdattelin naapuria pitkin Parmaharjua ja kerroin sujuvasti mitä kartassa ja maastossa mielestäni näkyy. Kovaa selittelyä miksi juuri tuo jyrkänne ei ole tässä, tai miksi hakkuun paikalle olikin jo kasvanut metsää. Pakko oli luovuttaa, koska hyvätkin selitykset loppuvat aikanaan. Onneksemme paikalla oli oikeitakin suunnistajia ja onnistuimme pysäyttämään yhden ystävällisen neidon, joka hymy kasvoillaan kertoi meidän olevan huomattavasti kartta-alueen ulkopuolella. Kartalta tippuminen! Palasimme alkuun, haettiin muutama rasti ja naapuri lupasi, ettei koskaan enää lähde mukaan.”
Kolmas kerta
”Hahmotin, että suunnistustekniikkaani on tarvetta vielä hioa ennen Jukolaa. Naapuria en enää hänen huonojen suunnistustaitojensa vuoksi halunnut ottaa mukaan, joten suuntasin seuraaville rasteille yksin. Rauhallisesti ja päämäärätietoisesti sekä reilu kaksikymmentä vuotta sitten viisikymppisiään viettänyttä rouvia peesaten löysin ensimmäisen rastin ja uskalsin sen jälkeen laittaa juoksuksi. Samalla karistin rouvat perästäni, mutta jostain itselle käsittämättömästä syystä löysin heidät viimeiseltä rastilta ennen itseäni.”
Neljäs kerta toden sanoo
”Turun Impivaaran talvirastit odottivat hakijaansa ja yhdessä Reetan kanssa kävimme karttaa läpi ennen suoritusta. On todella hienoa katsoa vierestä kuinka paljon enemmän alaan vihkiytynyt tekijä näkee kartassa muitakin maastomerkkejä kuin pelkän vesitornin. Kivien, kumpareiden, jyrkänteiden paikat sekä polut ja polkujen risteämät aukeavat eri lailla henkilölle, jolla on tuhansia kartan sekä kompassin kanssa metsässä vietettyjä tunteja takana. Kiitos Reeta!”
Meneekö Jukola- projekti maaliin? Epätoivon hetket
”Mynä-Pummien Jukola- projekti menee maalin varmasti. Pääsenkö minä maaliin hyväksytysti – se on vielä tässä vaiheessa erittäin epävarmaa. Varmaa on kuitenkin se, että olen jo nyt löytänyt uuden lajin harrastevalikoimaan. Havaitsin että itse juoksemisen rasittavuuden pystyy suunnistamaan opetellessa jopa unohtamaan, aivot tekevät lujasti työtä suunnistuksen eteen ja juoksu on näillä tehoilla mentäessä lähes mukavaa. Täältä tullaan Jukola!”
Kuva: Valmentaja odottelee malttamattomana mallimaastossa pummailevia Mynä-Pummeja.
Reetan vinkit Jukolan ensikertalaisille:
1. Maltti on valttia, vaikka letkat houkuttelevatkin. Kannattaa kirjaimellisesti ’olla kartalla’ koko ajan.
2. Muista tarkistaa rasteilla koodit, jotta saat varmistuksen suunnistaneesi omalle rastillesi. Maastossa on useita rasteja.
3. Jukolassa on kivaa!
Muukin ryhmä on harjoitellut
Pikkuhiljaa karttamerkit tulevat tutuiksi! Ilahduttavasti esimerkiksi Turun-Suunnistajat ovat järjestäneet talvirasteja ja Street- O- tapahtumat ovat opastaneet kaupunkisuunnistuksen saloihin. Voimaa metsäpoluille on haettu kuntosaleilta ja peruskestävyyttä on kohotettu pyöräillen ja juosten. Oheisharjoittelussa suurimman suosion on kuitenkin saavuttanut hiihto – laduille on lähdetty jopa lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Hiihtosuunnistus ei ole toistaiseksi kokeiltavien asioiden listalla.
Mynä-Pummien kuulumisia lisää keväällä! Pysykää kartalla, me emme välttämättä pysy!
Kuva: Ennen taitoharjoitusta otettu kuva harjoituspaikalle löytäneistä Mynä-Pummeista valmentajan kanssa.
Sanastoa:
Pummi = suunnistusvirhe. ”Pummasin ainakin viisi minuuttia!” tarkoittaa viiden ylimääräisen minuutin käyttämistä onnistuneeseen suoritukseen nähden
Samaistusvirhe = Suunnistaja hahmottaa karttaa ja maaston kohdetta, mutta kyseessä onkin vastaava kohde jossain muualla maastossa
Suunnistustekniikka = Suomessa suunnistustekniikka ymmärretään osaksi suunnistustaitoa yhdessä suunnistusajattelun ja suorituksen hallinnan kanssa. Tällöin suunnistustekniikalla kuvataan kartanlukutaitoa ja kompassin käyttöä, yksilöllistä suunnistustyyliä, tapaa suunnistaa. Kansainvälisesti termiä käytetään enemmän kuvaamaan myös ajatusprosessia
Peesaaminen = Toisen kilpailijan tahallinen seuraaminen tarkoituksena hyötyä hänen suunnistustaidoistaan. Peesaaminen on kielletty suunnistuksen lajisäännöissä
lähde: Suunnistusliitto KangasalaSK