Saimme haastateltavaksemme Mynämäen Suunnistajien puuhamiehen monelta vuosikymmeneltä, Jarmo Jokilan. Jamo kertoili pitkän suunnistusuransa merkittäviä kokemuksia, joissa Jukolan viestillä on ollut monia rooleja.
Miten ura suunnistuksen parissa alkoi?
Mynämäen Suunnistajat-52 oli ensimmäisiä suunnistuksen erikoisseuroja Suomessa. Isäni toimi sen moninaisissa tehtävissä. Minäkin tutustuin lajiin jo lapsuudessani isäni vetämillä seuran lasten kesäleireillä.
Silloin kartat olivat venäläisiä mustia topografikarttoja, joilla mentiin suunnalla ja matkalla. Sellainen oli myös Lukkari-Jukolan maastosta. Selkeä parannus oli, kun saatiin käteen ilmakuvatulkintana tehty kartta. Sillä tein myös ensimmäisen ratamestaritehtäväni seuran harjoituksiin 15-vuotiaana.
Ja sitä sitten seurasi peruskartta-aika?
Kyllä vain, ja niitä myös seuran suunnistajien toimesta täydennettiin. SM-viesteissä 1969 oli tällainen kartta käytössä Mynämäessä.
Sitten pikkuhiljaa alettiin lisätä värejä karttaan. Ne alkoivat näyttää jo nykyaikaiselta -avokalliotkin jo harmaalla värillä, käyrät ruskeita, pellot keltaisia, suot ja ojat sinisiä. Sellaiselle kartalle tein piirinmestaruuskisojen radat tulevaan Jukola-maastoon v. 1972. 13,9 kilometrin pääsarjan rata oli täyttä suunnistusta ja tarkkoja rastipisteitä. Sen kiersi nopeimmin aikaan 1.18 silloinen valtakunnallinen huippu, Angelniemen Matti Mäkinen, joka taitavasti hyödynsi kaikki avokallioalustat. Hopeaa ottanut Seppo Väli-Klemelä jäi viisi minuuttia.
Voiko tämän perusteella uumoilla jotain tulevan Lukkari-Jukolan kilometrivauhdeista?
Tämä reilusti alle kuuden minuutin kilometrivauhti antanee jo jonkinlaisen kuvan, millä vauhdilla Lukkari-Jukolassa tullaan etenemään. Uskoisin nykymaastossa 5,5 minuutin vauhdin alittuvan.
Näiden jälkeenhän tuli sitten monia muitakin ratamestaritehtäviä ja saavutuksia?
Kyllä vain, SM-tason ja kansainvälisen tason ratamestari-, valvoja- ja TA-tehtäviä on kertynyt viitisentoista. Kahteen SM-kilpailuun (SM-yö -77 ja SM-hiihtosuunnistus -86) olin myös kartantekijä.
Helmenä on Laitilan Jukolan 1985 maastovalvojan rooli. Tulevaan Jukolamaastoon ja samaisesta kilpailukeskuksesta syntyi nuorten Jukola 1996. Samaan ketjuun voi lisätä nuorten Jukolan 2012 Vehmaalla
Siitähän SSL myönsi Sinulle vuoden ratamestari-tittelin, eikö vain?
Kyllä, mutta isompana saavutuksena pidän 1980-luvun lopulla luomaani Oravatonni-formaattia. Tänä vuonna se suunnistetaan 37:nnen kerran. Se on edelleenkin monille nuorille syksyn pääkilpailu.
Olet myös ollut valmistelemassa Jukolaa Mynämäen Urheilukeskukseen, jopa vuodesta 2004 asti eli noin 2 vuosikymmentä. Mitä vaiheita siihen on liittynyt
Näinpä, v. 2004 hakemukseen tein maastonkäyttö- ja ratasuunnitelmat. Kahdesti sen jälkeenkin olimme hakuprosessissa. Vasta myöhemmin MS Parmassa Liedon Parma päätti lähteä mukaan Jukola-projektiin 2013. Kisamaaston läpikotaisin tuntevana oli mieluisaa, että sain tehdä maastonkäyttö- ja ratasuunnitelmat.
Paljon on siis siitä vettä virrannut. Onko matkan varrella tullut paljon muutoksia ratasuunnitelmiin?
Jukolaan varattu maastoalue oli silloin käytännössä täysin ehjää, hyvää suunnistusmaastoa, mikä oli ollut käytössä 2010 SM-yössä. Vaihtoehtoiset, kattavat ratasuunnitelmat A3- ja A2-kokoisille kartoille vakuuttivat Jukolan johtoryhmän niin, että Kuopion jukolassa 2014 Jukola myönnettiin Mynämäkeen vuodelle 2021. Valmisteluaikaa oli runsaasti. Lisävuosikin tuli, kun korona siirsi kisaa vuodella.
Kisan saatuamme jatkoin kulkemalla koko maaston läpi ja kuvaten samalla 350 maastokuvaa. Samaten päivitin ratoja, koska maastoon tuli monia muutoksia. Alkuperäiset ratasuunnitelmat eivät olleet enää sellaisenaan toteutettamiskelpoisia. Suurimpana uhkana olivat suunnitellut ja aktiivitoiminnassa olevat louhos- ja soranottolueet. Myös VT8:n uudet tielinjaukset ja Natura-alue ja yhden maanomistajan rajoitukset askarruttivat. Onneksi viime tingassa tullut yksi uusi kieltoalue ei kuitenkaan kaatanut koko projektia.
Vuosien varrella alueella on tehty melkoinen määrä metsänhoidollisia toimenpiteitä. Osa näistä on toki jo pusikoitunut uudestaan. Lisäksi koronan myötä lisääntynyt maastossa pyöräily ja motorisoitu liikkuminen ovat nyt nähtävissä.
Entäpä miten työllesi on tullut jatkoa?
Jukolaratamestari Heikki Anderssonin kanssa käytiin muutamaan otteeseen läpi tekemiäni vaihtoehtoisia ratkaisumalleja maaston käyttöön. Järjestämämme SM-viestin 2019 jälkeen ratamestariryhmä on ahkeroinut ratojen parissa tiiviisti Pekka Lapilan johdolla. Oma roolini ikäni karttuessa vaihtui varsinaisesta ratamestarista Jukolan ratojen ratamestarimentoriksi. Tässä roolissa pääsin tuomaan pitkän kokemukseni Jukolan ratoihin, kiitos rtm Anderssonin yhteistyötarjouksen. Erityisen tiivistä yhteistyö Anderssonin kanssa oli, kun viimeistelimme rastipisteiden sijaintia ja hajontojen rakenteita.
Siispä siis liki kahden vuosikymmenen aikana tehty työ palkitaan kesäkuun kolmantena viikonloppuna Lukkari-Jukolassa Mynämäessä!
Näinhän se on!
Toivon kaikille Lukkari-Jukolaan osallistuville kilpailijoille, huoltajille ja talkoolaisille miellyttävää ja rikastuttavaa kokemusta Mynämäessä.