Kuva yllä: Matti Laavainen kävi aistimassa perinteisen Oravatonnin tunnelmaa myös vuoden 2022 kisassa Paijulassa.
Artikkeli julkaistu alunperin Lukkari-Jukola -sivustolla 26.10.2021.
Mynämäen Urheilukeskus on hyvin lukuisien urheilulajien pyhättö, mutta miten sen taru on alkanut? Paras vastaaja tähän on Matti Laavainen, pirteä H85-sarjalainen.
Matti aloitti työuransa v. 1961 ensin kunnansihteerinä Karjalan (TL) ja Mynämäen kunnissa ja myöhemmin yhdistyneen Mynämäen kunnan kunnanjohtajana. Matin johdossa Mynämäki kehittyi vahvasti: vanhustenhoitoon, terveydenhoitoon sekä lapsien ja nuorten kouluihin satsattiin vahvasti samaten kuin Mynämäen Kotiteollisuuskouluun. Palveluja parannettiin monella rintamalla, mutta haastatellessani huomasin, mikä myös oli lämmittänyt kovasti Mattia pitkällä kunnallisella työurallaan – 37 vuotta palvelujen kehittämistä. Tuntuu, että Urheilukeskus ja vielä kaiken kruunuksi Jukolan saaminen sinne tuntuu erityisen hienolta.
Kunnanjohtajan virassa hän aloitti v.1971. Silloin laki edellytti, että kunnanjohtaja toimii myös kunnanhallituksen puheenjohtajana. Tursunperän liikuntakeskuksen rakentaminen alkoi pururadasta ja aluksi ei muuta ajateltukaan. Liikuntaväki oli jo kauan toivonut, että kuntaan saataisiin valaistu pururata. Matti otti asian esille kunnanhallituksessa ja se sai myönteisen vastaanoton. Tästä into vahvasti liikuntahenkisessä kunnanhallituksessa kasvoi ja niin vuoroon tulivat keskusurheilukenttä, pesäpallokenttä ja paljon muita. Nämä ovat keskeisessä roolissa Lukkari-Jukolassa. (Huumorimiehet siihen aikaan totesivat, että kunnassa ei ole kunnanhallitusta vaan urheiluhallitus).
Urheilukeskuksen alue oli yksi vetovoimatekijä kuntaan muuttaville. Samaten vetovoimaa kasvatti v. 1977 järjestetyt asuntomessut Kivistönmäessä, aivan Mynämäen Urheilukeskuksen naapurissa.
Matti kertoi juuri käyneensä Mynämäen Urheilukeskuksessa ja uskoo siihen, että kisakeskus tulee olemaan mainio. ”Alue on tiivis, mutta riittävän kokoinen. Kaikki toiminnot ovat lähellä ja tunnelma on varmasti korkealla, kun koko Jukolan väki on kuin yhtä perhettä samalla aukealla”.
Näin varmasti onkin. Matti puhuu kokemuksesta, sillä jo 74 vuotta kestänyt suunnistusura on edelleen voimissaan. Tänä vuonna uudessa sarjassa H85 tuli SM-kisoissa 5. sija. Jukolassa hän on juossut 35 kertaa, usein yöosuuksia. Aikoinaan Varsinais-Suomen piirinmestaruuksia yleisessä sarjassa tuli päivällä kolme ja yöllä kaksi. Tuolloin piirinmestaruuskisat olivat ”kovia”, sillä mukana oli myös maajoukkuemiehiä. SM-kisoista on tullut plakettisijoituksia.
”Hauska yhteensattuma oli, että voitin Reserviupseerikoulun suunnistusmestaruuden omalla kurssillani ja poikani Mikko teki saman tempun 37 vuotta myöhemmin.” Omena ei ole kauas puusta pudonnut. Pitkin, määrätietoisin askelin Matti on edennyt sekä suunnistuksessa, järjestötoiminnassa että kunnallishallinnossa. Tuloksista saamme nauttia nyt mm. mainion Lukkari-Jukolan kisakeskuksen muodossa.
Loppuevästykseksi meille kaikille otettakoon pari Matin ajatusta kunnasta ja kehittämisestä, jotka on poimittu Wirmo-seuran nettisivuilta:
– ”Jokainen kunta on pieni kehittämiskeskus”.
– ”Pienemmissä kunnissa asiat nähdään läheltä, niihin voi puuttua varhaisessa vaiheessa. Yhteisöllisyys, me-henki on voimakkaampaa”.
Viisaita sanoja.