Eija Koskivaara on Lukkari-Jukolassa kuin kotonaan. Suomen maajoukkueen vakiokasvo vuosilta 1982–1999 etsi suunnistusuransa ensimmäisiä rasteja aivan kisamaaston tuntumassa.
– Olen suunnistajana 47-vuotias. Suunnistussyntymäni sijoittuu Lukkari-Jukolan kilpailukeskuksen viereiseen mäkeen ennen kuin asuntomessut valloittivat alueen 1977, hän taustoittaa.
Venlojen ja Jukolan viestin saapuminen entiseen kotipitäjään on ainutlaatuinen kokemus. Koskivaara vinkkaa vierailijoille muutaman ”rastipisteen”, joissa kannattaa piipahtaa kisakeskuksen lisäksi.
– Toivon, että mahdollisimman moni osallistuja suuntaa vaikkapa verryttelylenkille Mynämäen keskustaan ihailemaan upouutta ja hienoa kirkon paanukattoa. Juhannuksen jälkeen katto tervataan ja sitten se on taas eri näköinen, Koskivaara kertoo.
– Jos aikaa on, niin piipahdus Mynä-mynä-maassa on myös suositeltava. Voit nähdä, miten purettava vanhainkoti sai viimeiseksi kesäkseen uuden elämän. Ja matkalla voi nauttia Mynämäen palveluista.
Venlana ensimmäistä kertaa 1980
Koskivaara kertoo Lukkari-Jukolan vierähtävän monessa eri roolissa, kuten jo monessa Jukolan viestissä aikaisemmin. Ensimmäisen Venlojen viestinsä hän suunnisti Mynämäen Suunnistajat -52:n aloittajana vuonna 1980 Ounasvaaralla.
Mikä tekee Jukolan viestistä niin hienon urheilutapahtuman?
– Ihmiset, metsä ja KARTTA. Rakastan karttoja.
Vaikka Lukkari-Jukolan kisaviikonloppu on vasta pääsemässä vauhtiin, Koskivaara haluaa jo kiittää kaikkia tapahtuman tekijöitä ja talkoolaisia, jotka tunteja laskematta ahertavat kisakeskuksessa ja osa maaston puolella.
– Kilpailukeskus on aika kompakti, kaikki on lähellä. On hienoa nähdä, miten yksi ja sama maasto palvelee suunnistuksen eri arvokilpailuja eri vuosikymmeninä. Kierrätys ja kestävä kehitys ovatkin tämän päivän teemoja. Nähdäänkö lähitulevaisuudessa pyöräsuunnistuksen tai tarkkuussuunnistuksen arvokilpailuja näissä maisemissa?
Koskivaara saavutti maajoukkueurallaan viisi MM-mitalia, joista kultainen on 1995 Detmoldin viestistä. Konkarisuunnistaja antaa Lukkari-Jukolan kilpailijoille vinkkinsä muistuttaen, että tarkkana on oltava, vaikka taito olisi viritetty huippuunsa.
– Minä olen voittanut maailmanmestaruuden, mutta eksynyt myös pahasti, Koskivaara kertoo.
Koskivaaran kahdeksan vinkkiä Lukkari-Jukolaan:
- Lue kilpailuohjeet. Selvitä, miten pääset siihen hetkeen, että sinulla on oma kartta kädessä: mistä mennään sisään ”suunnistusmaailmaan”, missä emittisi ja joukkueesi yhdistetään ja kirjataan järjestelmään.
- Teippaa paperiluiska reunoista emittiin, uudet leimasimet maastossa repivät teippaamattomat paperiliuskat, joka voi jossain tapauksessa pelastaa suorituksen hyväksytyksi.
- Kun sinulla on karttasi, tarkista, että se kuluu sinun joukkueellesi ja että se on oikean osuuden kartta. Tarkista jokaisella rastilla, että leimaat oikeilla rasteilla. Rastit pitää kiertää numerojärjestyksessä, jos haluat hyväksytyn suorituksen.
- Kartta kertoo kaiken. Ole kuitenkin varovainen pienempien ja ns. ”jukolapolkujen” kanssa, niitä ei ole kartalla, mutta niitä pitkin voi olla hyvä edetä.
- Tarvittaessa hyödynnä liikkuvia kohteita.
- Etene mieluummin hitaasti ja varmasti, kuin säntäillen päättömästi.
- Teltta-alueella muista kunnioittaa hiljaisuutta.
- Muista nauttia! Onni suosii rohkeaa, vaan ei uhkarohkeaa! Pidä huolta itsestäsi ja muista. Ole armollinen itsellesi.