Kuvateksti: Suunnistuksen maailmanmestarit Liisa Peltola (oik.) ja Reeta-Mari Kolkkala jakoivat palkinnot Venlojen viestin voittajajoukkueille.
Suunnistuksen nelinkertainen maailmanmestari Liisa Peltola (aik. Veijalainen) nauttii Jukolan viestin tunnelmasta ja tuttujen tapaamisesta. Lukkari-Jukolassa hän toimii kutsuvieraiden isäntänä, seuraneitinä, kuten hän itse asian ilmaisee.
– Parasta täällä on Jukolan-henki. Olemme edelleen kuin yhtä suurta suunnistusperhettä. Jukolan viestin leirielämä seurakavereiden kanssa on jäänyt mieleen alusta alkaen. Nykyään tuttujen tapaaminen vuosikymmenten takaa on Jukola-päivän ja -yön parasta antia, Peltola tunnelmoi.
Keväällä 72 vuotta täyttänyt Peltola on itse osallistunut Venlojen viestiin viimeksi noin 15 vuotta sitten. Venlojen viestin voittajaa Peltolasta ei tullut koskaan, sillä hänen kilpauransa aikana Venlojen juoksu järjestettiin yksilökilpailuna. Venlojen juoksun Peltola sen sijaan voitti kaksi kertaa, vuosina 1974 ja 1975. Henkilökohtaisen maailmanmestaruutensa Peltola voitti Skotlannissa vuonna 1976.
– Suunnistusharrastus opetti aikanaan nuorelle, ujolle tytölle sosiaalisuutta ja rohkeutta. Samalla kun löysin rastit, löysin myös itseni. Se onkin ollut minulle tämän harrastuksen arvokkain anti. Käyn edelleen iltarasteilla harrastusmielessä. Jalat eivät kestä enää kilpailemista.
Peltola on myös Jukolan viestiä järjestävän Kaukametsäläiset ry:n jäsen.
– Olin ensimmäinen yhdistykseen valittu naisjäsen ja se oli iso kunnia. Nyt naisjäseninä on jo paljon. Suunnistuksessa naiset ovat mielestäni tällä hetkellä tasavertaisessa asemassa miesten kanssa. Tilanne on parantunut paljon, vaikka itse en aktiiviurani aikana kokenutkaan erityistä syrjintää.
Liedossa asuvaa Peltolaa ei saa pidettyä metsästä pois myöskään loppukesällä, sillä marjastus on hänen rakkaimpia harrastuksiaan.
– Olen intohimoinen marjastaja ja olen jo käynyt katsomassa, että mustikka on kukkinut ainakin Liedossa todella hyvin. Pakasteeseen pitää saada täytettä, sillä mustikat on syöty loppuun.
Peltolaa kohtasi viime elokuussa suru, kun hänen suunnistuspiireistä tuttu miehensä, Tuomo Peltola, menehtyi.
– Suru on joka päivässä edelleen läsnä. Välillä itkettää, mutta elämässä on katsottava eteenpäin. Muuten voin oikein hyvin ja olen tyytyväinen elämääni, Peltola hymyilee tuttuun tapaansa.