Lukkari-Jukolaan osallistuva naisjoukkue Metsän enkelit kertoo paljon suunnistuksesta: rakkaus lajiin ja lajin yhdistämiin ystäviin pysyy lujana, vaikka vuodet vierivät ja välillä on taukoa.
Taru Ikäheimonen, Hanna Kangasaho, Saija Miettinen-Tuoma, Pia-Riitta Marjala, Riitta Niinimäki, Titta Kaartinen ja Auli Packalén ystävystyivät vuonna 1991 suunnistusrippikoulussa Kuortaneella. 31 vuotta myöhemmin he ovat kokoontuneet Mynämäkeen kokemaan yhdessä Jukolan taikaa.
– Nyt on ihan paras fiilis, kun on tavattu ja kisa on vielä edessä, Marjala hymyilee.
Idea riparijengin yhteisestä Jukolasta syntyi kuusi vuotta sitten nelikymppisillä.
– Kokoonnuimme pitkästä aikaa yhteen. Muutaman viinilasin jälkeen keksimme, että lähdemme yhdessä Ounasvaaran Napapiiri-Jukolaan, koska siellä pärjää ilman lamppuja, Kaartinen kertoo.
Pahuksen pandemia sotki suunnitelmat, ja yhteinen Jukolan viesti siirrettiin suosiolla Lukkari-Jukolaan. Niinimäki ja Marjala ovat matkanneet Mynämäkeen Oulusta, muut pääkaupunkiseudulta.
Metsään enkelit lähtevät vaihtelevalla valmistautumisella. Osa on kiertänyt aktiivisesti kisoja nuoruuden vuosista asti, osa suunnistanut vain satunnaisesti kuntorasteilla. Usko lapsena omaksuttuun taitoon on kaikilla vankkumaton.
– Meistä kolmella on kuitenkin edessä ensimmäinen Jukola ikinä. Viesti prosessina hieman mietityttää, Marjala myöntää.
– Miten sitä ylipäätään pystyy suunnistamaan varhain aamulla?
Juoksujärjestykset kunnon ja yöinnon mukaan
Juoksujärjestykset naiset sopivat sen mukaan, kenellä on intoa suunnistaa yöllä ja kenellä kuntoa pitkille osuuksille.
– Kolme meistä kävi harjoittelemassa jo Venlojen viestissä. Itse sain samalla toisen suunnistusharjoituksen tälle vuodelle, Niinimäki naurahtaa.
Elämykselliseen Jukolan avaukseen lähtee Ikäheimonen, joka on suunnistanut ensimmäisen osuuden myös aikaisemmin.
– Naisena on mielettömän ihanaa suunnistaa miesten viestissä. Aina saa positiivista huomiota, hän tietää.
– Kyllä, naisia kohdellaan metsässä todella hyvin, Niinimäki komppaa.
– Okei, no mikäs tässä sitten, innostuvat ensikertalaiset Marjala, Kaartinen ja Miettinen-Tuoma.
Naisilla juttu luistaa entiseen malliin, vaikka yhteydenpito on ailahdellut elämänvaiheen mukaan.
– Riparilla meillä synkkasi heti. Se oli sielujen sympatiaa, Marjala toteaa.
Perinne suunnistusrippikouluista tuntuu jatkuvan. Lukkari-Jukolaan osallistuvan OK Snabbflickornan tytöt ovat käyneet riparin Kuortaneen viime tai tänä kesänä.
– Mahtavaa kuulla, Metsän enkelit ihastelevat.
Heille seuraava kokoontuminen on viimeistään viisikymppiset muutaman vuoden päästä, mutta Jukola-suunnitelmiin joukkue ei suostu ottamaan kantaa ennen sunnuntai-iltapäivää.